Kuusamon venäläiset 1944

Sotahistorian sivuille on vaikea saada ”uutta” sisältöä, joten sitä pitää hakea jo olemassa olevista lähteistä. Tällä kertaa vastaan tuli tarina, joka ei välttämättä ole kovinkaan tuttu ainakaan etelä-suomalaisille, ja siksi se ansaitsee paikkansa myös tällä sivustolla. Lähde: lapinsota-1944.weebly.com sivusto ja siellä Tuomo Kallioniemen ansioitunut päivitys.

Puna-armeijan eteneminen Kuusamon kirkonkylään:

Kuusamon Vanttajan kannaksella sijaitsevan Salpalinjan puolustusasemassa 6. SS-Vuoristojääkäridivisioona Nordin yksiköt kävivät 23 – 25.9.1944 viivytystaistelua Kuusamon alueelle tunkeutunutta Neuvostoliiton 205. jalkaväkidivisioonan joukkoja vastaan. Salpalinjan itäpuolella Lämsänkylän tien varrella noin 15 km. pitkällä maastoalueella oli asemissa noin 7400 puna-armeijan sotilasta, joita oli tukemassa 25 panssarivaunua. Neuvostoliiton armeijan sotapäiväkirjojen mukaan taistelussa käytettiin tykistön aseita ja kranaatinheittimiä, jolla pyrittiin tuhoamaan vihollista ja vaikeuttamaan tiedustelutoimintaa.

SS-Nordin yksiköiden viivytystehtävä päättyi, kun Juntusrannan suunnalta Kuusamon kautta Pudasjärvelle marssinut Saksan 7. Vuoristojääkäridivisioona ohitti Kuusamon ja jatkoi matkaa Taivalkoskelle. SS-Nordin yksiköt vetäytyivät Salpalinjan puolustusasemista 26.9.1944 aamulla. Venäjän 205. divisioonan etujoukkona toiminut 721. jalkaväkirykmentti aloitti vihollisen seuraamisen kohti Kuusamon kirkonkylää. Vahvasti miinoitettu ja paikoitellen räjäytetty tie hidasti joukkojen etenemistä. 
”26.9.1944 Klo. 13:00 205D:  721. rykmentin tiedustelujoukkue totesi, että vihollinen oli jättänyt puolustuslinjansa ja vetäytyi Kuusamon suuntaan.Vanttajajoen yli menevä silta oli räjäytetty. Kaikki rykmentin osastot pois lukien kuljetusyksiöt, ylittivät joen veneillä.   1. kivääripataljoonan pääjoukko ja rykmentin tiedustelujoukkue aloitti vihollisen seuraamisen ja pääsi Ouluntien risteykseen klo 12:00.” 
Puna-armeijan  joukkojen sotapolku Kiestingistä Kuusamon kirkonkylään kesti tasan 20 päivää, ja joukkojen etenemä matka oli 200 km, mikä merkitsee keskimäärin 10 km. päivätaivalta.

Saksalaiset räjäyttivät vetäytyessään Vanttajajoen yli menevän sillan. Kuva: Aukusti Tuhka 1945.

Kuusamon kirkonkylän miehitys 27.9.1944​

Neuvostoliiton 205. divisioonan sotapäiväkirjan mukaan armeijan etujoukot marssivat Kuusamon kirkonkylään 27.9.1944: ”27.9.1944 klo 9:30 rykmentin päätaisteluosasto (1. JV-pataljoona ja rykmentin tiedustelujoukkue) etenivät Kuusamo-nimiseen kylään.”  Saksan armeijan jälkijoukot olivat jo aiemmin vetäytyneet Kuusamon kirkonkylän kautta Posion suuntaan, joten vihollisista ei ollut kirkonkylällä havaintoa. Kirkonkylän tilanteesta kirjoitettiin 205. divisioonan sotapäiväkirjaan seuraavaa: 
”27.9.1944 Kuusamon kaupunki on poltettu, jäljelle on jäänyt 4-5 rakennusta kaupungin reuna-alueilla. Alueella ei ole asukkaita.” Tämä sotapäiväkirjaan kirjattu virke on mielenkiintoinen. Valitettavasti sotapäiväkirjassa ei yksilöidä mitkä rakennukset oli polttamatta, mutta muiden todisteiden ja silminnäkijälausuntojen mukaan on syytä olettaa, että puna-armeijan joukkojen saapuessa kirkonkylään olivat kirkko, pappilan vanha pirtti ja muutama muukin rakennus vielä pystyssä.  Tähän saakka Kuusamon historiankirjoituksissa on annettu ymmärtää, että saksalaisten jäljiltä kirkonkylään jäi polttamatta vain kaksi taloa: Tyynelän ja Kuuselan talot Kuusamojärven Kirkkolahden pohjoispuolella. Lisäksi Postitalon ja Porkkatörmän lastenkodin betoniseinät jäivät pystyyn. Käytännössä kyseinen tilanne vallitsi vasta puna-armeijan joukkojen vetäydyttyä marraskuun alkupuolella 1944 Kuusamosta itärajan taakse.

Kuusamon kirkon polttamisesta on Kuusamon historiankirjoituksissa systemaattisesti saksalaisia SS-sotilaita. Tärkeimpänä todisteena tälle on pidetty Meskusvaaralaisen Fredrik Meskuksen silminnäkijäkertomusta, joka julkaistiin Koillissanomissa 4.9.1956. Kyseisessä artikkelissa Fredrik Meskus kertoo nähneensä, kun saksalaiset polttivat Kuusamon kirkon. Fredrik Meskus korjasi myöhemmin ”silminnäkijäkertomustaan” ja tunnusti kuusamolaiselle ylikonstaapelille, Väinö Ojalehdolle, että ”kirkko oli silloin vielä kun venäläiset tulivat”. Meskus-Reete tarkoitti lausunnollaan sitä, että kirkko oli vielä polttamatta kun venäläiset saapuivat Kuusamon kirkonkylään. Toinenkin silminnäkijäkertomus tukee tätä teoriaa. Lisätietoja kirkon polttamisesta löytyy täältä.

Sotasaalis:
Ottaen huomioon sen, että Kuusamon kirkonkylä oli suurimmalta osiltaan poltettu, oli Saksan armeijalta jäänyt Kuusamoon huomattavan suuri määrä erilaista kalustoa, taistelutarvikkeita ja materiaaleja. Tarkemman inventaarion jälkeen antoi 26. armeijan sotilasneuvosto Neuvostoliiton Karjalan Rintaman komentajalle, armeijan kenraali Kirill Meretskoville seuraavanlaisen luettelon Kuusamossa saadusta sotasaaliista:
”29.9.1944: Rikkoutuneita vaunuja 400 kpl, hävitetty armeijan varasto, jossa oli 3000 tonnia rehua, 100 tonnia suolaa, 100 tonnia säilykkeitä ja muita elintarvikkeita. Polttoainevarasto – polttoaine oli kaadettu tynnyreistä maahan.
Poltettu: Kaksi säiliöauton säiliötä, 12 elintarvikevarastoa, 5 korjaamoa, 2 talousvarastoa, Sairaala 400 vuodepaikkaa, karbidivarasto 60 tonnia, Kuiva maalivarasto 18 tonnia, 6 traktoria ja yksi siirrettävä sähkölaitos (sähköagregaatti). Lisäksi löytyi poltettuna yksi lentokone mallia ME-109. Saksalaiset olivat polttaneet kenttäradalla sijainneet neljä junaosastoa, jossa oli erilaisia saksalaisten tarvikkeita.
Otettu sotasaaliiksi: Ampumatarvikkeita 70 tonnia, panssari- ja jalkaväkimiinoja 2000 kpl, rautatievaunuja 215 kpl, kiskoja 10 km, moottoriresiinoita 14 kpl, jousiterästä 100 tonnia, kauraa 200 tonnia, tyhjiä polttoainetynnyreitä 3150 kpl, puoliksi hajonneita autoja 60 kpl, karbidia 10 tynnyriä, sementtiä 32 tonnia, lajiteltua rautaa 60 tonnia, lattarautaa 200 tonnia, piikkilankaa 1200 kelaa, ammusvarasto sekä puhelinlankavarasto.”

Hautaamattomat Saksan armeijan kaatuneet sotilaat:

Vihollinen oli jättänyt Kuusamon kirkonkylän alueelle 150 hautaamatonta kaatunutta. Nämä olivat mahdollisesti Kiestingin rintaman taisteluissa kaatuneita saksalaisia sotilaita, joita Saksan armeija ei kiireen vuoksi ehtinyt hautaamaan sotatoimialueelle. Kiestingin laaja SS-sotilashautausmaa jäi vetäytymisen alkuvaiheessa Neuvostoliiton joukkojen haltuun. Kaatuneiden sotilaiden kohtalosta ei ole sotapäiväkirjoissa sen enempää tietoa. 

Neuvostoliiton Puna-armeijan 205-divisioonan joukkojen asemat Kuusamon kirkonkylässä:

205 D ryhmittyi puolustusasemiin Kuusamon kirkonkylään kartan 1 mukaisesti. Yksi jalkaväkirykmentti (JR721) puolusti kirkonkylän aluetta koillisen suunnassa ja oli asemissa nykyisen Punaisentorintien maisemissa, toinen rykmentti (JR731) Ouluntien suunnassa Torangin alueella, ja kolmas rykmentti (JR577) Lämsänkylän tien suunnassa Sänkikankaan alueella. Erillinen hiihtopataljoona oli asemissa lahden takana nykyisen Vänrikintien maisemissa. 91. panssarirykmentin asemapaikka oli Toranginahon eteläpuoleisella alueella. Katjusha raketinheitinykeiköitä (Stalinin urkuja) oli sijoitettuna Toranginahon ja Sänkikankaan tien varteen. Puna-armeijan kenttäsairaalan yksiköt sijaitsivat Sänkikankaan alueella (kartassa punaiset ruksit) 205. divisioonan esikunta asettui asemiin Torankijärven eteläpuolella olevalle alueelle (merkitty karttaan 205. divisioonan lipulla).

Kartta 1. Puna-armeijan asemapaikat Kuusamossa 5.10.1944

Picture

Kartasta 1 selviää hyvin myös saksalaisten rakentaman kenttäradan linjaus ja valmiusaste puna-armeijan miehittäessä Kuusamon. Kartan mukaan pistoraidetta Sänkikankaalta Kuusamon kirkonkylän suuntaan oli ehditty rakentaa pari kilometriä ennen saksalaisjoukkojen vetäytymistä. Loppuosa Kirkonkylän pistoraiteen linjauksesta näkyy kartassa katkoviivalla. 

Kuusamon miehitysaikana puna-armeija oli valmistautunut puolustamaan asemiaan kirkonkylässä idän ja pohjoisen suunnasta hyökkäävää vihollista vastaan. Puolustusasemat on merkitty karttaan punaisilla viivoilla. Yksi rykmentti oli jätetty puolustamaan selustaa Lämsänkylän lähistölle, ja Juntusrannalta Kuusamoon johtava maantie oli kokonaan puna-armeijan joukkojen hallussa.

Kartta 2. Puna-armeijan asemapaikat Kuusamossa 7.10.1944.

Picture

721. jalkaväkirykmentin kolmannen pataljoonan asemapaikka oli lahden takana nykyisen Punaisentorintien maisemissa. Evakkojen palatessa Kuusamoon keväällä 1945, oli kyseisellä alueella venäläisten jättämiä korsuja ja tien päällä näyttävä punaiseksi maalattu nimikylttin joka osoitti paikan olevan 3. kivääripataljoonan asemapaikka.

Picture

Neuvostoliiton Karjalan Rintaman 26. Armeijan joukkojen määrä ja kalusto Kuusamossa 30.09.1944.

Allaolevassa tauluossa on esitetty Venäjän sota-arkistosta kootut tiedot Kuusamon miehitysjoukoista, niiden taistelukalustosta ja kuljetuskapasiteetista syyskuun lopulla 1944. Taulukosta puuttuu erillisen hiihtopataljoonan tiedot, koska niitä ei ollut käytettävissä. Kuusamon kirkonkylän alueella ja ympäristössä oli miehitysaikana lähes 6800 puna-armeijan sotilasta.

Picture

Tietolähde: TsAMO / Neuvostoliiton Karjalan rintaman resurssitaulukko 30.9.1944.


Neuvostoliiton 91. panssarirykmentti ja raketinheitinyksiköt Kuusamossa

205. divisioonan vahvistukseksi Kuusamoon tuotiin 91. panssarirykmentti, jossa oli Venäjän arkistolähteiden mukaan 5.10.1944 seuraava määrä taistelukuntoisia panssarivaunuja: 10 kpl Brittiläisvalmisteisia M3-C (Lee) panssarivaunuja, 11 kpl neuvostoliittolaisvalmisteisia BT-7 -panssarivaunuja ja 2 kpl neuvostoliittolaisvalmisteisia BT-5 -panssarivaunuja. 91. panssarirykmentin asemapaikka oli Torangin ja Säynäjävaaran välisellä alueella. Lisäksi Kuusamossa oli asemissa myös 24 kpl Katjusha raketinheitinyksiöitä, kansanomaiselta nimeltään Stalinin urkuja. Suomen III Armeijakunnan Operatiivisen osaston sotapäiväkirjaan on kirjattu puna-armeijan nanssarivaunuista Kuusamossa seuraava merkintä:
”1.11.1944 klo 23:25: Siviilihenkilöiden näköhavaintojen mukaan on venäläisillä Kuusamossa Kiestingin tien varressa Junttilan maastossa majoitusalue, jossa on useita kymmeniä hyökkäysvaunuja.” 

Neuvostoliiton armeijan Katjusha-raketinheitinyksiköt taistelutoimissa. Kuva ei ole Kuusamosta, mutta vastaavantyyppisiä raketinheitinyksiköitä oli asemissa Kuusamon Torangin ja Sänkikankaan välisellä alueella.

​Puna-armeijan päiväohjelmat Kuusamossa:

Neuvostodivisioonan päiväohjelmat on kuvattu melko yksityiskohtaisesti puna-armeijan sotapäiväkirjoissa. Kirkonkylään saapumispäivän merkintä kiinnittää huomiota:
”27.9.1944 JR721: Joukko-osastoissa tehtiin huoltotöitä ja henkilöstö peseytyi saunassa.”
Saunominen kuului ilmeisesti osana puna-armeijan joukkojen saniteettihuoltoa, koska siitä on sotapäiväkirjoissa useita merkintöjä. Muuten joukkojen päiväohjelman sisältyi vartiointia, tiedustelua muutaman kymmenien kilometrin säteellä asema-alueiden ympäristössä, miinojen raivaamista, teiden ja siltojen korjaamista, aseiden ja varusteiden huoltoa. Pioneerijoukot käyttivät paljon aikaa Salpalinjan rakenteiden tutkimiseen ja puolustuslinjan asemien tuhoamiseen Lahtelassa ja Tuovilassa. Maakorsuja rakennettiin kirkonkylän alueella sotilaiden majoitustiloiksi. Täyteohjelmana joukoille oli määrätty taisteluharjoituksia sekä ampumaharjoituksia.
”11.-15.10.1944: Divisioonan joukko-osastot ovat suorittaneet ajanjaksolla 25.9. – 5.10.1944 seuraavia töitä: teiden kunnostaminen, siltojen vahvistaminen kantokykyyn 25 tonnia alueella Kuusamosta valtion rajalle. Näihin töihin käytetiin yhteensä 3150 miestyöpäivää.

Puna-armeijan rakennustyöt Kuusamon kirkonkylässä.

Puna-armeijan joukot rakensivat miehityksen aikana sotaväen majoitustiloiksi runsaasti korsuasuntoja Kuusamon kirkonkylään. Lisäksi Suomen III Armeijakunnan sotapäiväkirjan mukaan puna-armeija rakensi kirkonkylään 5m x 5m kokoisia rakennuksia, joiden rakennusmateriaalina käytettiin todennäköisesti hirsiä ja muualta tuotuja rakennusmateriaaleja. Alla ote suomalaisesta sotapäiväkirjasta:

27.11.1944 klo 23:00 RjPr (teksti lyhennetty):
”Toranginahossa 220 venäläisten rakentamaa taloa (5 m x 5 m), Nilonkankaalla (2 km. Kuusamosta pohjoiseen) 160 taloa (5 m x 5 m). Tiedot venäläisiltä: Kuusamon suunnalla venäläiset rajan toisella puolella.”  Tietolähde: III Armeijakunta/ Esikunta/ Operatiivinen osasto/ Sotapäiväkirja 4277

​Salpalinjan kiinteiden puolustusasemien tuhoaminen

Ote sotapäiväkirjasta: ”29.9.1944 205D: 721. rykmentin tiedustelun tuloksena havaittiin, että alueella 2800 (Tuovila) on todettu 6 kpl teräsbetonibunkkereita, joissa oli myös teräskupu. Yhtä lukuun ottamatta kaikki bunkkerit oli naamioitu. Bunkkerin etuseinämän (betonin) vahvuus oli 1,5 metriä ja teräskuvun vahvuus 20 cm. Bunkkereiden etupuolella oli viisi riviä piikkilankaesteitä ja kivistä tehtyjä panssariesteitä kahdessa rivissä.”
Puna-armeijan pioneeriosastot käyttivät runsaasti aikaa Lahtelan ja Tuovilan puolustusasemien tutkimiseen. Sotapäiväkirjan mukaan pioneerijoukot käyttivät 3150 miestyöpäivää pelkästään puolustusasemien järeiden betonikorsujen tutkimiseen. Betonikorsut tuhottiin lokakuun 1944 aikana systemaattisesti räjäyttämällä. Betonikorsun räjäyttämiseen käytettiin 700 – 900 kiloa räjähdysainetta.​

Neuvostoliiton armeijan joukkojen vetäytyminen Kuusamosta itärajan taakse

Divisioonan 205. tiedustelu määrättiin suorittamaan Neustoliiton puolelle johtavien teiden tiedustelua 28.10.1944.
”12.-18.11.1944 Divisioona sai sotilastehtävän aloittaa marssi. Klo 14:00 rykmentti aloitti marssin reitillä Kuusamo – 34 km – tie Louhi – Kiestinki. Keskimääräinen marssimatka oli 40 km vuorokaudessa.”
Sotapäiväkirjoissa ei ole tästä mainintaa, muiden lähteiden pohjalta voidaan todeta, että puna-armeijan joukot veivät mukanaan itärajan taakse saksalaisilta saamansa sotasaaliin, sekä kuusamolaisista taloista evakuoidut koneet, laitteet ja materiaalit. Jäljelle jääneitä rakennelmia poltettiin ja tuhottiin. Puna-armeijan miehitysaikana rakentamia hirsirakennuksia ei evakoiden palatessa paikkakunnalle ollut jäljellä, joten oletattavasti puna-armeija purki ja kuljetti rakennukset itärajan taakse vetäytyessään Kuusamosta. 

Kuusamon kirkonkylän Kitkantie Venäjän miehitysjoukkojen poistuttua. Vasemmalla Kuusamojärvi. Kuva Kuusamon Kuvaamon arkistosta.

Tietolähteet: Artikkelin asiasisältö on pääosin käännetty suomenkielelle Venäjän Puolustusministeriön arkiston (TsAMO) dokumenteista:

  • Neuvostoliiton 205. jalkaväkidivisioonan sotapäiväkirja, syyskuu ja lokakuu 1944
  • Neuvostoliiton 26. armeijan sotapäiväkirja, syyskuu ja lokakuu 1944
  • Kartta Neuvostoliiton armeijan joukkojen asemista Kuusamossa, 07.10.1944
  • Neuvostoliiton Karjalan rintaman resurssitaulukko 30.9.1944.
  • Suomen III Armeijakunta, esikunta, Operatiivinen osasto, Sotapäiväkirja 4277 (27.9 – 31.12.1944)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.