Paleltumavammat sodassa

Paleltumavammat eivät ole varsinaisia sotavammoja, vaan luokitellaan tapaturmiin, mutta kyllä niillä oli merkitystä viime sotienkin kulussa rintaman molemmin puolin. Tunnetumpaa kuin omat vammat on vihollisen kärsimät menetykset : Raatteentielle jäätyneet ukrainalaiset kesävaatteissaan ja poteroissaan ilman ruokaa. Kylmävammoja on monta vaikeusastetta alkaen poskipään vaalenemisesta koko ihmisen hypotermiaan ja menehtymiseen. Sodissa oli erityispiirteitä, jotka lisäävät mahdollisuuksia tähän nykyään eri tavoin ennalta ehkäistyyn vammaan.

Paleltuma syntyy asteittain ihon pintalämmön eri syistä jäähtyessä, joka taas huonontaa ensin pintaverenkiertoa ja iho muuttuu valkeaksi ja alkaa pistellä. Jäähtyessä nesteet alkavat jäätyä ja muodostuu kiteitä soluihin. Kudostuho alkaa sitten alueen sulaessa, jolloin mukaan tulee tulehdusreaktio. Hypotermian kehittymisessä ääreisverenkierto heikkenee edelleen, jotta keskeisten elinten ( sydän, keuhkot, aivot ) säilyy.

Talvisodan tilastot

Talvisodasta ei paleltumien suhteen ole tarkkaa kirjanpitoa; on arveltu vähäistä vaikeampia tapauksia olleen noin 10.000. Tammikuussa on kirjattu 5.000 ja sodan loppuvaiheessa noin 3.000. Eniten paleltumia oli Pohjois- Laatokan IV AK alueella eli lähinnä 12. ja 13.D, vaikka siellä miesten määrä oli paljon vähäisempi kuin Kannaksella. Hoidettavaa kertyi ylivoimaisesti eniten alaraajojen alueelta, vain vähän sen sijaan sairaanhoitoa tarvittiin yläraajojen tai vaikka korvalehden vaurioon. Pienemmät kylmän vauriot hoidettiin joukko-osastoissa.

Jatkosodassa hoidettavaa kertyi selvästi vähemmän vaikka talvi 1941- 42 oli kylmä, osittain ehkä siksi että oltiin opittu jotain edellisessä sodassa ja varusteet olivat paremmat. Kaikkiaan arveltiin, että sodassa vuosina 1941 -44 hoidettiin noin 2500 paleltumaa, joista vaikeita tapauksia 10 -15% . Esim Maaselän kannaksen lopputaisteluissa marras- ja joulukuussa -41 oli lähes -30 pakkasastetta ja Poventsan taistelussa mitattiin -37 pakkasta. Vihollinen räjäytti Stalinin kanavan sulut kaupungin yläpuolella ja jäiset vedet syöksyivät valtaajien niskaan, viisi miestä hukkui ja moni altistui kylmyydelle. Joukot olivat jo pitkästä sotatiestä kuluneita ja sotaväsymys alkoi painaa. Talvelta 1941- 42 olikin suurin osa jatkosodan vuosien paleltumista ja juuri Maaselän alueelta.

Paleltumien syyt

Paleltumien syitä on muukin kuin ympäristön lämpötila, jota lisäksi viima ja tuuli pahentaa huomattavasti. Talvisodankäynnistä oli kokemusta jo itsenäisyyden alkuajoilta ja sitä alettiin tietoisesti kehittää PV:ssa 1920-luvulla. Kylmävammoja voi syntyä leudossakin säässä veteen joutumisesta taikka yhteisvaikutuksena tuulen, märkien vaatteiden ja liikkumattomuuden seurauksena. Talvessa sodan kannalta on huomioitava esimerkiksi kylmä tai lämpötilojen nopeatkin vaihtelut, lumi, jää, pimeys ja muu näkyvyyden huononeminen, muuttunut maantiede, liikkumisen hidastuminen, naamiointi, huollon merkityksen kasvu, taktiikan muuttuminen. Muun kehittelyn lisäksi välineistöä kokeiltiin talvitaistelujakin varten, yhteistyötä tehtiin varsinkin ruotsalaisten kanssa. Kehitettäviä yksityiskohtia olivat vaatetus ja erikoisesti jalkineet ; liikkumisvälineet kuten sukset ja hevonen eri toimenpiteineen ; lepoa ja vaatteiden kuivausta varten lämmitettävät siirrettävät suojat ; ravinto ja riittävä juoma lisäämään taistelukuntoa ja toipumista ja sen jakelu niin että saatiin lämpimänä taistelijoille asti.

Paleltumien ehkäisyssä oli tärkeää sopiva vaatetus ja kerrospukeutuminen. Jos fyysisen rasituksen aikaan oli liikaa päällä, tuli helposti hiki eikä vaatteiden kuivatukseen ollut aina mahdollisuuksia. Ja kun vaatteet oli märät, alkoi palella, hytisyttäminen lisäsi energian kulutusta ja samalla väsymystä. Vaihtovaatteita ei paljoa ollut, mutta miehet laittoivat päälle useita vaatekertoja; jollain haavoittuneella oli päällysvaatteiden alla kuusikin alusvaatekertaa. Tapana oli, että puhtain ihoa vasten. Talvisodassa jaettavia varusteita ei ollut riittävästi eikä oikean kokoisia. Kerrospukeutumista oli vaikea toteuttaa, kun ei liian pienen takin alle paljoa mahtunut. Lämpimiä lisävaatteita kuten vanhoja turkkeja vartiomiehille saatiin siviileiltä erilaisin keräyksin.

Eversti Halsti kirjoitti kirjassaan Kiestigin suunnalta ku oli Saksalaisten kanssa tekemisessä pakkas talvena . Saksalaiset johtajat sanovat et pakkanen on vain kuri kysymys . Eräälle suolle paleltui rykmentti saksalaisia , lähes kaikilla vakavia paleltumia jopa raajoja jouduttiin amputoimaan !!

”Der Winterkrieg ist eine Frage der Disziplin mehr als eine Frage der Kälte”

Sama oli jalkineiden kanssa, jalkineiden oli oltava hiukan isot, että mahtui kerroksia väliin. Jalkineissa oli huomioitava myös suksien kiinnittäminen. Ahtaat kumisaappaat vain yksin sukin tai jalkarätein, jotka vielä hankasivat jalkaa rikkoen ihoa, oli huono yhdistelmä. Hikinen jalka oli altis paleltumalle. Märkä jalkine myös ulkoapäin pahensi tilannetta kuten esim saattoi helposti käydä suota tai puroa ylittäessä pakkasella. Paikallaan olo taas kuten esim vartiossa edisti paleltumaa, koska lihastyö ja siten verenkierto väheni. Haavoittuneet olivat samasta syystä myös paleltumisen riskissä, kun toisinaan joutuivat odottamaan pitkäänkin joko haavoittuneiden suojapaikassa tai JSp:ssa eteenpäin kuljetusta maassa korkeintaan havuja alla suojana. – Jalkaterien kautta siirtyy ihmisestä lämpöä nopeasti esim metallin päällä seistessä – panssarivaunu siten työympäristönä on suojaamattomana paha. Samoin iho- metallikontakti tulee melkein huomaamatta ampuma-asetta käsitellessä.

1933 Suojeluskunnan opas TALVI

Muutkin ääriosat kuten kädet, pää kasvoineen ja kaulan alue ovat alttiita palelemiselle, koska sieltä haihtuu lämpöä. Kuljetukset lämmittämättömissä ja kattamattomissa kulkuvälineissä ovat riskialttiita varsinkin kovassa viimassa. Aikatauluihin yritettiin kiinnittää huomiota, pitkä odottelu paikallaan jonkun tapahtuman edellä oli pahasta. Tällaisesta oli esimerkki Talvisodassa JR 64 Impilahdella, joka jo siirtyessä marssien Leppäsyrjän asemalta -43 asteessa rintamalle joutui suunnistusvirheen takia Syskyjärven jäälle viimaan seisomaan hiestä märkinä. Seurauksena oli satoja paleltuneita varpaita, KS:aan lähetettiin ensivaiheessa 120 miestä ja taistelujen alettua lisää. Taistelu oli aloitettu kuitenkin, mutta jouduttiin sittemmin keskeyttämään. Neuvostoliiton kaikista Talvisodan henkilötappioista johtui paleltumista 39%, suurin syyllinen oli majoituskaluston puute.

Ulkona kylmälle alttiina olon vastapainona oli tärkeää lepo sopivan lämpimässä ja suojaisessa paikassa , jossa oli saatavilla lämmintä ja ravitsevaa syömistä ja juomista. Tupakka ja alkoholi kumpikin lisäävät hypotermiariskiä, eri mekanismein.

Paleltumien hoito

Paleltumien hoidossa vielä Talvisodassa käytettiin lumella hieromista heti kun vaurio oli huomattu, sen tehoa jo silloin alettiin epäillä, mutta kyllä sitä ainakin paikoin suositeltiin jatkosodassakin. Myös käytettiin pakkasvoiteita suojavoiteiksi ja senkin tehoa jo pitkään epäiltiin mutta vasta v 2001 väitöskirjassa osoitettiin sen vahingollisuus. Kuviteltiin että ns. vedetön voide suojaa ihoa tekemällä suojaavan kalvon, mutta näin ei ollut. Purkkeja tilattiin sadoittain apteekista. Pahempia paleltumia hoidettiin ns. kuivahoidolla ( = jodaus, talkki, suojaava side, painon esto) estäen infektioita pyrkien kuivaan kuolioon eli mumifikaatio; kosteissa ja haisevissa paleltumissa oli hoitona desinfioivat kompressit. – Kuolioalue rajautui suojattuna itsellään ja irtosi itse tai vähäisin toimenpitein viikkojen ad 8 kuluessa. Toisinaan oli kuitenkin tehtävä amputaatio, kun vaurio alkoi edetä hoidosta huolimatta. Ristiriitaisia tuloksia saatiin Talvisodan jälkeen sympatikushermostoon kehitellystä operaatiosta paleltumien jälkitilojen ja huonon verenkierron hoitoon. Vaikeiden paleltumavammojen hoitoa keskitettiin talvesta 1941-1942 alkaen Kuopioon, 20. Sotasairaalaan, jossa professori Martti Hämäläinen – Kuopion lääninsairaalan ylilääkäri – oli saanut talvisodan aikana hyviä tuloksia nk. lämpöleikkauksilla eli sympatektomioilla. Vastaavasti ihonsiirtoja edellyttävät tapaukset lähetettiin I/53. SotaS:ään eli Tilkan plastiikkaosastolle (lääkevl Per-Erik Aschan).

Kaikista Talvisodan henkilötappioista johtui paleltumista noin 12% ja myönnetyistä sotainvalditettikorvauksista 6% .

Lähteet

Ilkka Mäkitie : Puolustusvoimien lääkintähuolto sotavuosina (2021)
Pasi Tuunainen : Talven soturit (2019)
Kimmo Koskenvuo : Sotilasterveydenhuolto ( 1989)

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.