Vuoden 1938 aikana Neuvostoliitto yritti neuvotella Suomen kanssa salaisen sopimuksen, joka hyödyttäisi Neuvostoliittoa Saksan mahdollisen hyökkäyksen varalta. Saksa ja Neuvostoliitto kuitenkin solmivat elokuussa 1939 ns. Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jonka mukaan Suomi, monien Itä-Euroopan maiden tavoin, kuului Neuvostoliiton etupiiriin. Sopimuksen solmimisen jälkeen Neuvostoliitto kutsui Suomen edustajat Moskovaan neuvotteluihin. Suomen vesitettyä Neuvostoliiton aikeet aluevaihdoksista hallituksen sekä yleisen mielipiteen vastustuksen vuoksi, tilanne kärjistyi diplomaattisuhteiden katkaisuun sekä hyökkäämättömyyssopimuksen purkamiseen. Suomi oli järjestänyt sotilailleen ylimääräiset kertausharjoitukset jo ensimmäisen neuvottelukutsun tultua, mutta Suomessa ei silti uskottu Neuvostoliiton hyökkäykseen. Olihan Neuvostoliitto usein vakuuttanut rauhantahtoisuuttaan.
Talvisota alkoi 30.11.1939 Neuvostoliiton hyökätessä Suomeen. Neljä päivää ennen hyökkäyksen alkua Mainilassa tapahtunut välikohtaus johti 1932 solmitun hyökkäämättömyyssopimuksen yksipuoliseen purkamiseen. Neuvostoliitto väitti Mainilan laukauksien tulleen Suomen puolelta, mutta myöhemmin myös venäläiset ovat myöntäneet lavastaneensa tapahtuman. Välikohtaus Mainilan rajakylässä johti sodan syttymiseen Neuvostoliiton ja Suomen välillä. Sotaa ei ikinä virallisesti julistettu alkaneeksi.
Suomella oli asettaa sotaan noin 300 000 miestä. Tykistöltä puuttui ammuksia ja tykkejä oli vain noin 400 kpl. Panssarivaunuja oli vain 13 kappaletta ja lentokoneita Suomella oli 114, nekin vanhoja. Neuvostoliitto sen sijaan ryhmitti joukkoihinsa noin 500 000 miestä, jotka täydennettiin sodan aikana miljoonaksi. Tykistöä puolestaan oli noin 7000 ja lentokoneita 2000.
Neuvostoliiton hyökkäys tuomittiin monissa maissa. Kansainliitto erotti sen jäsenyydestään ja Suomi sai sympatiaa osakseen. Se ei kuitenkaan auttanut sotilaita, jotka joutuivat sotaan heikosti aseistettuna. Suurella osalla armeijaa vaatetuksena oli kotoa tuotu ja kokardilla varustettu ”malli Cajander”. Nimensä asu sai pääministeri Cajanderista, joka oli vastustanut varustautumista sotaan. Huolimatta kehnosta varautumisesta sotaan, Suomen sotilaat pystyivät pysäyttämään hyökkäyksen ja pidättelemään ylivoimaista vastustajaansa.
30.11.1939 – 13.3.1940
Talvisodassa Suomi taisteli olemassaolostaan. Suomi oli varautunut sotaan Neuvostoliittoa vastaan, mutta ei ollut varautunut taistelemaan yksin suurvaltaa vastaan. Sota alkoi 30.11.1939 ilman sitä edeltävää sodanjulistusta. Kotirintama sai kokea sodan kauhuja heti alkamispäivänä, kun vihollinen pommitti 16:ta paikkakuntaa kuten Helsinkiä, Viipuria, Turkua, Lahtea ja Petsamoa.
Talvisodan 105 päivää kestäneet taistelut päättyivät 13.3.1940 edellisenä yönä Moskovassa solmittuun rauhansopimukseen.
Taistelut
Talvisodan loistavimmat voitot saavutettiin Tolvajärvellä, Suomussalmella ja Raatteen tiellä. Ankarimmat mottitaistelut käytiin Kuhmossa ja Laatokan Karjalassa. Kaikkia motteja ei saatu tuhotuiksi. Suomalainen taktiikka oli menestyksellistä Laatokan ja Jäämeren välisellä rintamalla. Karjalan kannaksella puna-armeijan joukot pysäytettiin joulukuussa Mannerheim-linjalle. Neuvostoliitto kaksinkertaisti tammikuussa 1940 Suomen rintaman hyökkäysvoimansa. Helmikuussa alkanut neuvostojoukkojen suurhyökkäys Kannaksella johti Mannerheim-linjan murtumiseen ja joukkojen vetäytymiseen Viipurinlahden–Viipurin−Vuoksen tasalle. Suomi suostui katkeraan rauhaan.
Kotirintama
Talvisota aloitti suomalaisessa yhteiskunnassa murroskauden, joka ulottui lähes kaikille elämänaloille. Naisten ja nuorten merkitys työelämässä kasvoi sekä kaupungeissa että maaseudulla. Sotatila jäi hallinnollisesti voimaan rauhan tultuakin. Suursota Euroopassa jatkui. Jatkosota 1941–44 syvensi entisestään talvisodan tuomaa murrosta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Maailmansota
Suursota Euroopassa, sittemmin toiseksi maailmansodaksi nimetty, alkoi 1. päivänä syyskuuta 1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan. Iso-Britannia ja Ranska julistivat 3.9. Saksalle sodan. Liittoutuneet katsoivat tarvitsevansa aikaa armeijoidensa varustamiseen. Toukokuuhun 1940 sotaa käytiin lähinnä meriyhteyksistä. Länsivallat pyrkivät pintalaivastollaan estämään merikuljetukset Saksaan. Saksa puolestaan pyrki eristämään Ison-Britannian ensimmäisen maailmansodan tavoin sukellusveneillä. Ilmasodankäynti haki muotoaan.
Talvisodan politiikka
Neuvostoliiton hyökkäys 30.11.1939 oli Suomen hallitukselle yllätys. Neuvostoliitto tunnusti vain Terijoelle perustamansa ns. Suomen kansanhallituksen. Kansainliitto erotti Neuvostoliiton järjestöstä. Tammikuun lopulla Neuvostoliittoon saatiin yhteys Tukholmassa. Länsiliittoutuneiden lupaaman sotilaallisen avun perille tulo epäilytti Suomen hallitusta. Ruotsi ja Norja kielsivät joukkojen läpikulun alueidensa kautta. Suomi päätyi katkeraan rauhaan, joka astui voimaan 13.3.1940 kello 11. Rauha oli solmittu Moskovassa edellisenä yönä.
Talvisodan tilinpäätös
Suomen taistelu olemassaolostaan päättyi talvisodassa katkeraan rauhaan. Vaikka maailmassa vallitsi julkinen myötämieli Suomea kohtaan, Suomi taisteli silti yksin ja oli rauhansopimuksen jälkeen entistä yksinäisempi. Neuvostoliitto käyttäytyi rauhansopimuksesta huolimatta edelleen uhkaavasti. Saatavilla olleet tiedot antoivat viitteitä, että Neuvostoliitto hyökkäisi sopivan tilaisuuden tullen uudelleen.
Rauhansopimuksen ehdot
Moskovan rauhansopimuksen ehdot olivat Suomelle raskaat; Suomi joutui luovuttamaan Neuvostoliitolle Karjalan kannaksen, Laatokan pohjoispuolisia alueita sekä suurimman osan Sallasta. Viipurin, Sortavalan ja Käkisalmen kaupungit jäivät uuden rajan taakse Neuvostoliiton puolelle. Näiden lisäksi Hanko vuokrattiin 30 vuodeksi laivastotukikohdaksi. Kaiken kaikkiaan luovutettavan alueen kokonaispinta-ala oli 35 000 neliökilometriä – noin kymmenesosa Suomen silloisesta pinta-alasta. Lisäksi lähes 430 000 karjalaista, eli noin 12 prosenttia maan väkiluvusta, menetti kotinsa.
Maksamalla kovan hinnan Suomi oli kuitenkin säilyttänyt itsenäisyytensä. Suomalaisia kuoli talvisodassa noin 23 000 ja haavoittui yli 43 000. Neuvostoliiton vastaavat luvut olivat arviolta 200 000 – 500 000 miestä. Sota oli koskettanut myös kotirintamaa. Siviiliuhreja oli Suomessa noin 1000 ja hyödykkeiden saatavuus oli heikentynyt ja johtanut säännöstelyyn. Lisäksi menetettyjen alueiden väestölle, evakoille, oli löydettävä uusi koti, sillä harva halusi jäädä uuden isännän alaisuuteen.