Viipurin historiankirjoitus alkaa pääosin vuodesta 1293 kun Ruotsin marski Torkkeli Knuutinpoika päätti kolmannen ristiretken yhteydessä rakentaa Suomenveden pohjukkaan Viipurin linnan. Paikalla oli karjalaista asutusta jo ennen linnan rakentamista.
Viipurin historia on ollut sotaisi, jo 1294 novgodorilaiset piirittivät linnan, mutta eivät valloittaneet sitä. Viipuri toimi Ruotsin puoleisen Karjalan hallintokeskuksena aina vuoteen 1710 asti ja itse kaupunki mainitaan historian kirjoitta ensi kertaa 1336. 1300- ja 1400 luvulla kaupunkia hallinnoivat ruotsalaiset ja saksalaiset, suomalaisia oli varmasti enemmistö, mutta he olivat enimmäkseen työväestöä.
1800-luku oli yllättäen saksalaisten hallintaa, vaikka heitä oli vain reilut 10% kaupunkilaisista, suomenkielisiä oli yli 40% ja vasta 1918 huhtikuussa valkoiset joukot marssivat Viipuriin ja 208 vuotta kestänyt venäläisen varuskunnan aika oli ohi.
Viipuri kehittyi nopeasti
Venäjän vallan jälkeen Viipuri jatkoi kehittymistään voimakkaasti ja sodan alkaessa Viipurissa oli lähes 90 000 asukasta. Ruotsalaisia oli vain noin 3% ja saksalaisia ja venäläisiä yhteensä reilu 3%, eli kaupungista oli oikeasti tullut suomalainen kaupunki.
Vuonna 1929 levytetyssä Ilta Viipurissa -kappaleessa jatsityttö sanoo aluksi ”ei, ei, ei”, mutta lopuksi ”hem till mej”. Kun Junnu Vainio levytti saman kappaleen 1960-luvulla nimellä Sellainen ol’ Viipuri, alkuperäistä sanoitusta sensuroitiin tältä osin. Viipuri oli Helsingin tapaan huvielämän keskus, jazz soi ja piilokapakoissa viina virtasi ja pelejä pelailtiin, pokeria, rulettia, vedonlyöntiä.
1930-luvun lopulla oli Viipuri kielellisesti hyvin kansainvälinen. Viipuri oli laajan maakunnan ja läänin hallintokeskus sekä koko itäisen Suomen kulttuuri-, koulu- ja kauppakaupunki.
Pelien ja viihteen kaupunki
Rahapelit kuuluivat kasvavan kulttuurikaupungin arkeen. Olihan kaupungissa myös ravirata ja kaupungissa järjestettiin säännöllisesti moottoripyörä ja autokilpailuja. Iltaviihteeseen kuuluivat myös elokuvat, teatteri ja lukuisat ravintolat ja ruletti kuului yhteen peleistä, joita saattoi kulttuurikaupungissa pelata kasinoilla, ei aina kenties aivan laillisesti, mutta pelattiin kuitenkin.
Viipuri oli koko 20-ja 30-luvut kuuluisa musiikistaan ja taiteestaan sekä urheilusaavutuksistaan. Viipurin Reipas mm. voitti Suomen ensimmäisen jääkiekkomestaruuden vuonna 1928 ja kaupungin urheilijoista peräti 23 urheilijaa voitti erilaisia mitaleita olympialaisissa 1906-1936.
Viipurin alkuperäiseen paikkaan vaikutti nimenomaan meri ja vesitie yhteys, joka johti siihen, että Viipurista kasvoi Suomen toiseksi suurin viestisatama ja kolmanneksi suurin tuontisatama. Viipuri oli myös ensimmäinen suomalainen kaupunki, jossa Valtion rautatiet kokeili pienoisjunaa syksyllä 1939.
Viipuri tosiaan kasvoi voimakkaasti 30-luvulla ennen sotaa ja esimerkiksi keskustan alueelle rakennettiin 1935-39 lähes 50 uutta rakennusta.
Sota ja Viipuri
Talvisodan alku tuhosi Viipurin ja vuodessa asukasluku supistui 10 000 asukkaaseen. Suomi valloitti Viipurin takaisin 1941 ja aloitti jälleenrakentamisen ja asukkaita myös palasi koteihinsa ympäri muuta Suomea ja vuoteen 1944 mennessä asukasluku oli noussut jo lähelle 28 000 asukasta + alueen suomalaisjoukot. Viipuri menetettiin lopulta kesäkuussa 1944 takaisin Neuvostoliitolle.
Armeijan ylipäällikkö Mannerheim antoi vetäytymiskäskyn helmikuussa 1940 ja joukot määrättiin Viipuri – Tali – Noskuanselkä – Kuparsaari – Vuoksi linjalle. Luoteisrintaman esikunnan komentajana toiminut Semjon Timosenko antoi hyökkäyskäskyn koti Viipuria 26.2.1940 ja käsky annettiin 7.armeijalle. Suomalaisittan rintamalinjalla oli vastaanottamassa Oeschin, Öhquistin, Laatikaisen ja Talvelan joukot.
Talvisodan päättyessä 13.maaliskuuta, Viipuri oli menetetty.
Toinen Viipurin taistelu käytiin kesällä 1944. Suomalaisten komentajana oli tuolloin Armas Kemppi ja 20.prikaati ja suomalaisten joukkojen vahvuus oli noin 5000 miestä kun vastassa olis Dimitri Gusevin ja Tserepanowin noin 40 000 miehen vahvuinen kuudesta eri divisioonasta koostua kokoonpani sekä 2 panssariprikaatia, kolme erillistä panssarirykmenttiä sekä kaksi rynnäkkörykmenttiä. Kempin miehillä ei ollut varusteita eikä kokemusta torjumaan tällaista hyökkäystä ja siksi suomalaiset Viipurin viimeiset puolustajat perääntyivät käytännössö ilman vastarintaa kaupungista. Neuvostoliiton hyökkäys saatiin pysäytettyä vasta Tienhaaran – Tali-Ihantalana – Vuosalmen ja Viipurilahden taisteluissa.
Mikä johti Viipurin nopeaan antautumiseen? Miksi Armas Kemppi toimi kuten toimi ja miksi Viipuriin oli jätetty niin huonot puolustajat? Myöhemmin tutkimuksissa on päädytty mm. päätelmään, jossa kenraalit Heinrichs, Auro ja Nihtilä olisivat päättäneet jo ajoissa, että Viipuria ei edes yritetä puolustaa, koska se sijaitsee ”väärällä” puolella Viipurinlahtea eikä sen puolustamisesta olisi mitän hyötyä. Kerrotaan, että kenraalit eivät kertoneet päätöstään Mannerheimille. Suomen Sotahistoriallinen Seura on mm hyväksynyt tämän päätelmän, jonka on alunperin esittänyt sotahistorian harrastaja Eeva Tammi.
Kuuluisa suomalainen sotilas Lauri Törni syntyi Viipurissa 1919 ja kuoli Vietnamissa 1965. Törni ehti palvella kolmen maan armeijoissa, Suomessa kapteenina, Saksassa Waffen-SS joukoissa kaksi kertaa, lopulta kapteenina ja Yhdysvaltain armeijassa kapteenina Vietnamissa.
Tiesitkö että Kuusakoski sai alkunsa Viipurista?
Kuusakoski Oy:n alku on lähtöisin Viipurista 1910-luvulta, kun 25-vuotias Donuard Kuschakoff perusti Karjalan Lumppu- ja Romuliike -nimisen yrityksen vuonna 1914. Hän keräsi rauta- ja metallijätettä sekä tekstiilijätettä tarkoituksenaan erotella ja jalostaa niitä edelleen teollisuudelle. Kaikki mitä Lumppu ja Romuliike sai kerättyä, saatiin kaupaksi ja yrityksen alkuasemat olivat saatu kuntoon. 20-luku oli ripeän kasvun aikaa ja varsinkin sitten sodan jälkeen 1970-90 luvut olivat Kuusakosken kansainvälistymisen vuosia – esimerkki yrityksestä, joka sai alkunsa yhdestä Suomen hienoimmista kaupungeista, mutta jonka oli pakko lähteä sodan tieltä muualle.