Suomen sotahistoria
Talvisota
Talvisota oli konflikti Suomen ja Neuvostoliiton välillä, joka käytiin 30. marraskuuta 1939 – 13. maaliskuuta 1940. Sota alkoi, kun Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen ilman sodanjulistusta. Suomi puolustautui urhoollisesti, ja vaikka se joutui luovuttamaan osan alueistaan, se säilytti itsenäisyytensä.
Strategiset seikat
Suomen puolustusstrategia perustui ”Motti”-taktiikkaan, jossa Neuvostoliiton joukot ympäröitiin ja eristettiin. Suomalaiset käyttivät myös hyväkseen maan vaikeakulkuisia olosuhteita, kuten metsiä ja järvialueita. Neuvostoliitto puolestaan kärsi huonosta suunnittelusta ja aliarvioi Suomen puolustuskyvyn.
Lue lisääJatkosota
Jatkosota oli toinen merkittävä sotakonflikti Suomen ja Neuvostoliiton välillä, ja se käytiin 25. kesäkuuta 1941 – 19. syyskuuta 1944. Sota alkoi, kun Suomi liittoutui Saksan kanssa hyökätäkseen Neuvostoliittoon. Tavoitteena oli ottaa takaisin Talvisodassa menetetyt alueet ja mahdollisesti laajentaa Suomen aluetta.
Strategiset seikat
Jatkosodassa Suomi sai aluksi merkittäviä voittoja ja valtasi laajoja alueita. Kuitenkin vuosien mittaan Neuvostoliiton voimakas vastahyökkäys ja Saksan epäonnistumiset itärintamalla johtivat siihen, että Suomi joutui vetäytymään ja tekemään rauhan Neuvostoliiton kanssa.
Vedonlyöntiä sotahistorian ystäville
Sotahistorian harrastajat voivat löytää monenlaista viihdettä ja ajanvietettä eri lähteistä. Sotapeleistä ja strategiapeleistä kiinnostuneet voivat esimerkiksi kokeilla erilaisia sotateemaisia vedonlyöntisivustoja, joissa historiateemat yhdistyvät viihteeseen.
Monet vedonlyöntisivustot tarjoavat vedonlyöntibonuksia ja ilmaisvetoja, joilla voit päästä alkuun ilman suurempaa taloudellista panostusta.
Lapin sota
Lapin sota oli konflikti Suomen ja Saksan välillä, joka käytiin 15. syyskuuta 1944 – 27. huhtikuuta 1945. Sota alkoi, kun Suomi oli tehnyt aselevon Neuvostoliiton kanssa ja yksi ehto oli, että Suomen tuli ajaa Saksan joukot pois maastaan. Lapin sota oli siis eräänlainen jatkumo Jatkosodalle, mutta nyt entiset liittolaiset olivat toistensa vihollisia.
Operaatiot ja taistelut
Suomalaiset joukot pyrkivät ajamaan Saksan armeijan pois Lapista kohti Norjan rajaa. Operaatioissa oli mukana myös siviilejä, jotka joutuivat evakuoimaan alueelta. Saksalaiset käyttivät ”maata polttavaa” taktiikkaa vetäytyessään, mikä johti suuriin tuhoihin Lapin alueella, mukaan lukien Rovaniemen lähes täydellinen tuho.
Lue lisää
Luettavaa
Kenttävartioiden strateginen merkitys jatkosodassa
Jatkosodassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintamalinja oli monin paikoin harva, ja pitkät osuudet, jopa satoja kilometrejä, olivat yksinomaan kenttävartioiden valvonnassa. Nämä pienet, usein eristetyt etuvartioasemat olivat elintärkeitä rintaman vakauden kannalta, toimien ensimmäisenä puolustuslinjana ja mahdollistaen vihollisen liikkeiden seurannan. Kenttävartioita vastaan hyökättiin säännöllisesti, mikä teki niistä jatkuvan uhan kohteita, mutta ne eivät olleet pelkästään passiivisia puolustuspisteitä. Niistä käsin tehtiin myös rohkeita vastahyökkäyksiä vihollisen selustaan, mikä osoitti niiden miehistön korkean taistelutahdon ja taktisen merkityksen. Esimerkiksi 14. divisioonan vastuualueella, joka ulottui peräti 200 kilometrin mittaiseksi, toimi valtava määrä kenttävartioita – Rukajärven lohkolla niitä oli peräti 45–50, mikä korosti niiden välttämättömyyttä laajan ja harvaan miehitetyn rintaman hallinnassa.
Eero Kivelä – rohkea hyökkääjä ja monipuolinen vaikuttaja
Vuonna 1944 Kivelä ylennettiin majuriksi ja nimettiin pataljoonankomentajaksi virolaisvapaaehtoisten joukkoon JR 200. Hän koulutti joukkoon kuulumattomat virolaiset sotilaat tehokkaaksi osastoksi, joka oli heti valmis kohtaamaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen kesällä 1944. Hänen ystävällinen ja osaava johtamistapansa teki häneen syvän vaikutuksen – vuonna 1992 virolaiset veteraanit pyysivät häntä kunniakomentajakseen, vain kuukausia ennen hänen kuolemaansa.
Everstiluutnanti Kuiri talvisodassa Summan taisteluissa
Everstiluutnantti Kuiri sai pelottoman soturin ja taitavan johtajan maineen jo talvisodan Summan ankarissa taisteluissa. Kapteeni Kuiri johti JR 15 pataljoonaa Lähteen lohkolla, ja tilanne vaati luovuutta: hänen kerrotaan hyödyntäneen bensapulloja ja kasapanoksia panssareiden tuhoamiseen niiden sivuista ja selustasta. Kymmenien vaunujen tuhoutuminen kertoi sekä taktiikan tehokkuudesta että komentajan rohkeudesta, kun punalentäjät seuraavana päivänä ihmettelivät palavia jälkiä asemissa.
Sakari Sandroos: Tyrjän Rykmentin legendaarinen pikakiväärimies
Kesän 1941 kuumuudessa, jatkosodan ensi hetkinä, Suomen itärajan tuntumassa sijaitsevasta Tyrjän kylästä tuli yksi sodan verisimmistä taistelutantereista. Siellä, keskellä kiivaimpia yhteenottoja, nuoren vihtiläisen Sakari Sandroosin, 21-vuotiaan pikakiväärimiehen, toiminta piirtyi lähtemättömästi Suomen sotahistoriaan. Taistelun luonne oli armoton: Neuvostoliiton joukot olivat jääneet mottiin Tyrjässä ja pyrkivät epätoivoisesti ulos saarroksista heittämällä yhä uusia, massiivisia ihmisaaltoja suomalaisten puolustuslinjaa vastaan. Sandroosin asema oli kriittinen, sillä hänen pikakiväärinsä terävät sarjat olivat usein ainoa este vihollisen läpimurrolle. Hän ei ollut ensikertalainen sodan kauhuissa; kokemusta oli kertynyt jo talvisodasta, jossa hän oli vapaaehtoisena Taipaleenjoella haavoittunut maaliskuun 1940 kovissa taisteluissa. Tämä aikaisempi koettelemus oli valanut häneen sitkeyttä ja kykyä toimia äärimmäisessä paineessa, ominaisuuksia, jotka olivat elintärkeitä Tyrjän helvetissä.
Jalmari Kolppasen elämä ja sotasankaruus
Jaakko Jalmari Kolppanen, Mannerheim-ristin ritari numero 64, nukkui pois 50 vuotta sitten, 2. kesäkuuta 1975, Kannuksessa 73 vuoden iässä. Hänet on haudattu kotikaupunkiinsa, jättäen jälkeensä tarinan poikkeuksellisesta rohkeudesta ja isänmaallisesta uhrautumisesta. Kolppasen syntyi Lohtajalla vuonna 1902, ja hänen elämänsä kertoo Suomen kohtalonhetkistä. Ennen sotia hän eli tavallisen suomalaisen miehen elämää, mutta sotavuodet nostivat hänet esiin poikkeuksellisena yksilönä, jonka teot jäivät historiankirjoihin ja muistoksi tuleville sukupolville. Hänen perintönsä elää edelleen, muistuttaen meitä siitä uhrauksesta, jonka monet tekivät Suomen itsenäisyyden ja vapauden eteen.
Sodan tarinoita: Taavetti Laatikainen – Pappa-kenraali ja sankarillinen johtaja
Kenraali Taavetti Laatikainen on epäilemättä yksi Suomen lähihistorian ja viime sotien aikakauden ikonisimmista hahmoista. Mannerheim-ristin ritari numero 17 komensi merkittävän osan sodasta suurikokoisia armeijakuntayhtymiä, mikä osoitti hänen poikkeukselliset johtamistaitonsa ja strategisen näkemyksensä. Samanaikaisesti Laatikainen muistetaan kuitenkin myös erittäin maanläheisenä ja kansanomaisena persoonana, mistä todistaa hänen laaja suosionsa ja lempinimensä ”Pappa”. Tämän lempinimen synnystä on olemassa kaksi yleisimmin kerrottua versiota, jotka molemmat kuvaavat Laatikaisen karismaa ja kykyä luoda lämmin suhde alaistensa kanssa. Hänen ainutlaatuinen yhdistelmänsä korkeaa sotilaallista pätevyyttä ja ihmisläheistä johtamistapaa teki hänestä ainutlaatuisen hahmon, joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen sotahistoriaan.
Kesäkuu 28.päivä
Suomi viettää kesäkuun 28. päivänä vuosittain merkittävää päivää sotahistoriassaan. Tämä päivämäärä ei ainoastaan muistuta meitä jatkosodan ratkaisevista hetkistä, vaan myös kahden poikkeuksellisen sankarin, Ilmari Juutilaisen ja Hans Windin, ainutlaatuisesta tunnustuksesta. Heille myönnettiin 28. kesäkuuta 1944 harvinainen toinen Mannerheim-risti, kunnianosoitus, joka korosti heidän ylivertaista taituruuttaan ja rohkeuttaan Suomen ilmatilassa käydyissä taisteluissa. Heidän tarinansa ovat yhä edelleen inspiraation lähde ja osoitus suomalaisesta sisusta ja peräänantamattomuudesta vaikeimminakin aikoina. Heidän saavutuksensa osoittavat, miten yksilön panos voi olla ratkaiseva koko kansakunnan selviytymisen kannalta.
Sodan tarinoita: Jalkaväkirykmentti 4 – Punamustarykmentin nopea isku ja Valter Nordgrenin johtajuus
Jatkosodan hyökkäysvaiheen alussa, elokuussa 1941, Jalkaväkirykmentti 4, tuttavallisemmin tunnettu nimellä Punamustarykmentti, oli yksi Suomen armeijan iskukykyisimmistä yksiköistä. Sen ripeä ja määrätietoinen eteneminen Karjalan kannaksella ja myöhemmin Itä-Karjalassa sekä Maaselän kannaksella aina vuoden 1941 loppuun saakka oli osoitus erinomaisesta koulutuksesta ja tinkimättömästä johtajuudesta. Nämä taistelut käytiin usein äärimmäisen vaativissa olosuhteissa, korpien ja suomaiden halki, missä koko rykmentti saattoi edetä jopa kymmenen kilometriä tietöntä maastoa päivässä koukaten vihollisen sivustaan. Tämä ainutlaatuinen kyky liikkua vaikeassa maastossa ja yllättää vihollinen osoitti rykmentin poikkeuksellista joustavuutta ja taistelutahtoa.
Sodan tarinoita: Rynnäkkötykkikomppanian rautainen nyrkki Kuuterselän helvetissä
Kesän 1944 alussa Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella synnytti kiivaimmat taistelut Suomen sodankäynnin historiassa, ja Kuuterselän kylä muodostui yhdeksi näiden ratkaisevien torjuntataistelujen polttopisteistä. Tässä äärimmäisen raskaassa tilanteessa Suomen Panssaridivisioonan Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmit saivat tehtäväkseen elintärkeän vastahyökkäyksen 14. kesäkuuta 1944. Nämä rynnäkkötykit, jotka olivat jo osoittaneet tehokkuutensa aiemmissa taisteluissa, lähetettiin nyt pysäyttämään vihollisen murskaavaa etenemistä, joka uhkasi murtaa suomalaisten puolustuslinjat. Komppanian toiminnalla oli valtava merkitys koko Kannaksen taistelun kululle, sillä se kykeni aiheuttamaan merkittäviä tappioita Neuvostoliiton panssarijoukoille ja viivyttämään niiden etenemistä.
Sodan tarinoita: Miten Viipuri menetettiin kesäkuussa 1944
Kesäkuussa 1944 Suomi koki yhden jatkosodan raskaimmista takaiskuistaan, kun Neuvostoliiton suurhyökkäyksen pyörteissä Viipuri, Karjalan portti, menetettiin. Tämä tapahtuma jätti syvän jäljen suomalaiseen sotahistoriaan ja kollektiiviseen muistiin, ja sen ympärille kietoutuu monia tarinoita urheudesta, uhrauksista ja strategisista virheistä. Vaikka Viipuri oli merkittävä kaupunki ja symboli Karjalan menetykselle, sen kohtalo oli osa laajempaa sotilaallista kokonaisuutta, jossa Neuvostoliitto pyrki murtamaan Suomen puolustuksen ja pakottamaan maan rauhaan. Kesäkuun alussa alkanut massiivinen hyökkäys, jota edelsi raskas tykistökeskitys ja ilmapommitukset, mursi nopeasti suomalaisten asemat Karjalan kannaksella, aiheuttaen perääntymisen toisensa jälkeen ja kohti Viipuria
Sodan tarinoita: Siiranmäen puolustuksen sitkeä sankariteko Kannaksella
Kesäkuun 1944 ensimmäiset viikot muistetaan Suomen sotahistoriassa ajanjaksona, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella koetteli suomalaisten puolustuslinjoja ennennäkemättömällä voimalla. Pääpuolustuslinjan murruttua joukot vetäytyivät uusiin asemiin, joista yksi strategisesti merkittävimmistä oli Kivennavan pitäjässä sijaitseva Siiranmäki. Tämä kukkula, jonka kautta kulki elintärkeä reitti Keski-Kannakselle, muodostui nelipäiväisten, veristen taistelujen näyttämöksi, jossa suomalaiset puolustajat osoittivat poikkeuksellista sitkeyttä ja uhrautuvaa taistelutahtoa ylivoimaisen vihollisen edessä. Taistelun merkitys oli kiistaton, sillä se viivytti vihollista kriittisiä päiviä, antaen suomalaisille joukoille aikaa järjestellä puolustustaistelua etelämpänä ja mahdollistaen näin kokonaispuolustuksen jatkumisen.
Sodan tarinoita: Mannerheim-ristin ritarit – Suomen itsenäisyyden symbolit
Mannerheim-risti, virallisesti Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti, on Suomen arvostetuin sotilaallinen kunniamerkki, joka myönnettiin poikkeuksellisista urotöistä sodan aikana. Se perustettiin joulukuussa 1940 ja nimettiin marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin mukaan, joka oli Suomen armeijan ylipäällikkö toisen maailmansodan aikana. Risti oli tarkoitettu palkitsemaan sotilaita heidän poikkeuksellisesta rohkeudestaan, johtajuudestaan ja menestyksestään taistelussa. Kuitenkin Mannerheim-ristin merkitys ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä sotilaallinen tunnustus; se on syvä symboli suomalaisesta sisusta, uhrauksista ja tinkimättömästä tahdosta puolustaa maata. Ristin saajia, Mannerheim-ristin ritareita, kunnioitetaan edelleen kansallisina sankareina, jotka omalla esimerkillään ja teoillaan ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen.