Historia

Historiaan liittyy paljon sotaisia vaiheita. Tälle sivulle keräämme eri vaiheiden henkilöitä ja kerromme historian tapahtumia.

Kenttävartioiden Strateginen Merkitys Jatkosodassa

Kenttävartioiden strateginen merkitys jatkosodassa

Jatkosodassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintamalinja oli monin paikoin harva, ja pitkät osuudet, jopa satoja kilometrejä, olivat yksinomaan kenttävartioiden valvonnassa. Nämä pienet, usein eristetyt etuvartioasemat olivat elintärkeitä rintaman vakauden kannalta, toimien ensimmäisenä puolustuslinjana ja mahdollistaen vihollisen liikkeiden seurannan. Kenttävartioita vastaan hyökättiin säännöllisesti, mikä teki niistä jatkuvan uhan kohteita, mutta ne eivät olleet pelkästään passiivisia puolustuspisteitä. Niistä käsin tehtiin myös rohkeita vastahyökkäyksiä vihollisen selustaan, mikä osoitti niiden miehistön korkean taistelutahdon ja taktisen merkityksen. Esimerkiksi 14. divisioonan vastuualueella, joka ulottui peräti 200 kilometrin mittaiseksi, toimi valtava määrä kenttävartioita – Rukajärven lohkolla niitä oli peräti 45–50, mikä korosti niiden välttämättömyyttä laajan ja harvaan miehitetyn rintaman hallinnassa.

Eero Kivelä – rohkea hyökkääjä ja monipuolinen vaikuttaja

Vuonna 1944 Kivelä ylennettiin majuriksi ja nimettiin pataljoonankomentajaksi virolaisvapaaehtoisten joukkoon JR 200. Hän koulutti joukkoon kuulumattomat virolaiset sotilaat tehokkaaksi osastoksi, joka oli heti valmis kohtaamaan Neuvostoliiton suurhyökkäyksen kesällä 1944. Hänen ystävällinen ja osaava johtamistapansa teki häneen syvän vaikutuksen – vuonna 1992 virolaiset veteraanit pyysivät häntä kunniakomentajakseen, vain kuukausia ennen hänen kuolemaansa.

Everstiluutnanti Kuiri talvisodassa Summan taisteluissa

Everstiluutnantti Kuiri sai pelottoman soturin ja taitavan johtajan maineen jo talvisodan Summan ankarissa taisteluissa. Kapteeni Kuiri johti JR 15 pataljoonaa Lähteen lohkolla, ja tilanne vaati luovuutta: hänen kerrotaan hyödyntäneen bensapulloja ja kasapanoksia panssareiden tuhoamiseen niiden sivuista ja selustasta. Kymmenien vaunujen tuhoutuminen kertoi sekä taktiikan tehokkuudesta että komentajan rohkeudesta, kun punalentäjät seuraavana päivänä ihmettelivät palavia jälkiä asemissa.
Tyrjästä

Sakari Sandroos: Tyrjän Rykmentin legendaarinen pikakiväärimies

Kesän 1941 kuumuudessa, jatkosodan ensi hetkinä, Suomen itärajan tuntumassa sijaitsevasta Tyrjän kylästä tuli yksi sodan verisimmistä taistelutantereista. Siellä, keskellä kiivaimpia yhteenottoja, nuoren vihtiläisen Sakari Sandroosin, 21-vuotiaan pikakiväärimiehen, toiminta piirtyi lähtemättömästi Suomen sotahistoriaan. Taistelun luonne oli armoton: Neuvostoliiton joukot olivat jääneet mottiin Tyrjässä ja pyrkivät epätoivoisesti ulos saarroksista heittämällä yhä uusia, massiivisia ihmisaaltoja suomalaisten puolustuslinjaa vastaan. Sandroosin asema oli kriittinen, sillä hänen pikakiväärinsä terävät sarjat olivat usein ainoa este vihollisen läpimurrolle. Hän ei ollut ensikertalainen sodan kauhuissa; kokemusta oli kertynyt jo talvisodasta, jossa hän oli vapaaehtoisena Taipaleenjoella haavoittunut maaliskuun 1940 kovissa taisteluissa. Tämä aikaisempi koettelemus oli valanut häneen sitkeyttä ja kykyä toimia äärimmäisessä paineessa, ominaisuuksia, jotka olivat elintärkeitä Tyrjän helvetissä.
pioneeripataljoona

Jalmari Kolppasen elämä ja sotasankaruus

Jaakko Jalmari Kolppanen, Mannerheim-ristin ritari numero 64, nukkui pois 50 vuotta sitten, 2. kesäkuuta 1975, Kannuksessa 73 vuoden iässä. Hänet on haudattu kotikaupunkiinsa, jättäen jälkeensä tarinan poikkeuksellisesta rohkeudesta ja isänmaallisesta uhrautumisesta. Kolppasen syntyi Lohtajalla vuonna 1902, ja hänen elämänsä kertoo Suomen kohtalonhetkistä. Ennen sotia hän eli tavallisen suomalaisen miehen elämää, mutta sotavuodet nostivat hänet esiin poikkeuksellisena yksilönä, jonka teot jäivät historiankirjoihin ja muistoksi tuleville sukupolville. Hänen perintönsä elää edelleen, muistuttaen meitä siitä uhrauksesta, jonka monet tekivät Suomen itsenäisyyden ja vapauden eteen.
taavetti laatikainen

Sodan tarinoita: Taavetti Laatikainen – Pappa-kenraali ja sankarillinen johtaja

Kenraali Taavetti Laatikainen on epäilemättä yksi Suomen lähihistorian ja viime sotien aikakauden ikonisimmista hahmoista. Mannerheim-ristin ritari numero 17 komensi merkittävän osan sodasta suurikokoisia armeijakuntayhtymiä, mikä osoitti hänen poikkeukselliset johtamistaitonsa ja strategisen näkemyksensä. Samanaikaisesti Laatikainen muistetaan kuitenkin myös erittäin maanläheisenä ja kansanomaisena persoonana, mistä todistaa hänen laaja suosionsa ja lempinimensä ”Pappa”. Tämän lempinimen synnystä on olemassa kaksi yleisimmin kerrottua versiota, jotka molemmat kuvaavat Laatikaisen karismaa ja kykyä luoda lämmin suhde alaistensa kanssa. Hänen ainutlaatuinen yhdistelmänsä korkeaa sotilaallista pätevyyttä ja ihmisläheistä johtamistapaa teki hänestä ainutlaatuisen hahmon, joka jätti pysyvän jäljen suomalaiseen sotahistoriaan.

Kesäkuu 28.päivä

Suomi viettää kesäkuun 28. päivänä vuosittain merkittävää päivää sotahistoriassaan. Tämä päivämäärä ei ainoastaan muistuta meitä jatkosodan ratkaisevista hetkistä, vaan myös kahden poikkeuksellisen sankarin, Ilmari Juutilaisen ja Hans Windin, ainutlaatuisesta tunnustuksesta. Heille myönnettiin 28. kesäkuuta 1944 harvinainen toinen Mannerheim-risti, kunnianosoitus, joka korosti heidän ylivertaista taituruuttaan ja rohkeuttaan Suomen ilmatilassa käydyissä taisteluissa. Heidän tarinansa ovat yhä edelleen inspiraation lähde ja osoitus suomalaisesta sisusta ja peräänantamattomuudesta vaikeimminakin aikoina. Heidän saavutuksensa osoittavat, miten yksilön panos voi olla ratkaiseva koko kansakunnan selviytymisen kannalta.
jalkaväkirykmentti 4

Sodan tarinoita: Jalkaväkirykmentti 4 – Punamustarykmentin nopea isku ja Valter Nordgrenin johtajuus

Jatkosodan hyökkäysvaiheen alussa, elokuussa 1941, Jalkaväkirykmentti 4, tuttavallisemmin tunnettu nimellä Punamustarykmentti, oli yksi Suomen armeijan iskukykyisimmistä yksiköistä. Sen ripeä ja määrätietoinen eteneminen Karjalan kannaksella ja myöhemmin Itä-Karjalassa sekä Maaselän kannaksella aina vuoden 1941 loppuun saakka oli osoitus erinomaisesta koulutuksesta ja tinkimättömästä johtajuudesta. Nämä taistelut käytiin usein äärimmäisen vaativissa olosuhteissa, korpien ja suomaiden halki, missä koko rykmentti saattoi edetä jopa kymmenen kilometriä tietöntä maastoa päivässä koukaten vihollisen sivustaan. Tämä ainutlaatuinen kyky liikkua vaikeassa maastossa ja yllättää vihollinen osoitti rykmentin poikkeuksellista joustavuutta ja taistelutahtoa.
rynnäkkötykkikomppania

Sodan tarinoita: Rynnäkkötykkikomppanian rautainen nyrkki Kuuterselän helvetissä

Kesän 1944 alussa Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella synnytti kiivaimmat taistelut Suomen sodankäynnin historiassa, ja Kuuterselän kylä muodostui yhdeksi näiden ratkaisevien torjuntataistelujen polttopisteistä. Tässä äärimmäisen raskaassa tilanteessa Suomen Panssaridivisioonan Rynnäkkötykkipataljoonan Sturmit saivat tehtäväkseen elintärkeän vastahyökkäyksen 14. kesäkuuta 1944. Nämä rynnäkkötykit, jotka olivat jo osoittaneet tehokkuutensa aiemmissa taisteluissa, lähetettiin nyt pysäyttämään vihollisen murskaavaa etenemistä, joka uhkasi murtaa suomalaisten puolustuslinjat. Komppanian toiminnalla oli valtava merkitys koko Kannaksen taistelun kululle, sillä se kykeni aiheuttamaan merkittäviä tappioita Neuvostoliiton panssarijoukoille ja viivyttämään niiden etenemistä.

Sodan tarinoita: Miten Viipuri menetettiin kesäkuussa 1944

Kesäkuussa 1944 Suomi koki yhden jatkosodan raskaimmista takaiskuistaan, kun Neuvostoliiton suurhyökkäyksen pyörteissä Viipuri, Karjalan portti, menetettiin. Tämä tapahtuma jätti syvän jäljen suomalaiseen sotahistoriaan ja kollektiiviseen muistiin, ja sen ympärille kietoutuu monia tarinoita urheudesta, uhrauksista ja strategisista virheistä. Vaikka Viipuri oli merkittävä kaupunki ja symboli Karjalan menetykselle, sen kohtalo oli osa laajempaa sotilaallista kokonaisuutta, jossa Neuvostoliitto pyrki murtamaan Suomen puolustuksen ja pakottamaan maan rauhaan. Kesäkuun alussa alkanut massiivinen hyökkäys, jota edelsi raskas tykistökeskitys ja ilmapommitukset, mursi nopeasti suomalaisten asemat Karjalan kannaksella, aiheuttaen perääntymisen toisensa jälkeen ja kohti Viipuria
Sodan tarinoita: Siiranmäen puolustuksen sitkeä sankariteko Kannaksella

Sodan tarinoita: Siiranmäen puolustuksen sitkeä sankariteko Kannaksella

Kesäkuun 1944 ensimmäiset viikot muistetaan Suomen sotahistoriassa ajanjaksona, jolloin Neuvostoliiton suurhyökkäys Kannaksella koetteli suomalaisten puolustuslinjoja ennennäkemättömällä voimalla. Pääpuolustuslinjan murruttua joukot vetäytyivät uusiin asemiin, joista yksi strategisesti merkittävimmistä oli Kivennavan pitäjässä sijaitseva Siiranmäki. Tämä kukkula, jonka kautta kulki elintärkeä reitti Keski-Kannakselle, muodostui nelipäiväisten, veristen taistelujen näyttämöksi, jossa suomalaiset puolustajat osoittivat poikkeuksellista sitkeyttä ja uhrautuvaa taistelutahtoa ylivoimaisen vihollisen edessä. Taistelun merkitys oli kiistaton, sillä se viivytti vihollista kriittisiä päiviä, antaen suomalaisille joukoille aikaa järjestellä puolustustaistelua etelämpänä ja mahdollistaen näin kokonaispuolustuksen jatkumisen.

Sodan tarinoita: Mannerheim-ristin ritarit – Suomen itsenäisyyden symbolit

Mannerheim-risti, virallisesti Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti, on Suomen arvostetuin sotilaallinen kunniamerkki, joka myönnettiin poikkeuksellisista urotöistä sodan aikana. Se perustettiin joulukuussa 1940 ja nimettiin marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin mukaan, joka oli Suomen armeijan ylipäällikkö toisen maailmansodan aikana. Risti oli tarkoitettu palkitsemaan sotilaita heidän poikkeuksellisesta rohkeudestaan, johtajuudestaan ja menestyksestään taistelussa. Kuitenkin Mannerheim-ristin merkitys ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä sotilaallinen tunnustus; se on syvä symboli suomalaisesta sisusta, uhrauksista ja tinkimättömästä tahdosta puolustaa maata. Ristin saajia, Mannerheim-ristin ritareita, kunnioitetaan edelleen kansallisina sankareina, jotka omalla esimerkillään ja teoillaan ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen.
panssarintorjunta

Sodan tarinoita: Kersantti Mantereen sotaretket – Koivikkomäen ihme

Kersantti Onni Mantereen nimi on kaiverrettu suomalaiseen sotahistoriaan poikkeuksellisena panssarintorjuntamiehenä, jonka rohkeus ja taituruus Kiteen Koivikkomäellä heinäkuussa 1941 muodostivat yhden jatkosodan alkuvaiheen merkittävimmistä taistelutapahtumista. Hänen toimintansa osoitti suomalaisen sotilaan sitkeyden ja kyvyn vastata ylivoimaiseen viholliseen tilanteessa, jossa teknologinen etumatka oli Neuvostoliiton panssarijoukkojen puolella. Mantereen suoritukset eivät ainoastaan torjuneet välitöntä uhkaa, vaan kohottivat myös joukkojen taistelutahtoa ja uskoa omiin kykyihin vastustaa hyökkääjää.
kaleva

Sodan varjoja Suomenlahdella: matkustajakone Kalevan traaginen kohtalo

Kesäkuun 14. päivä 1940, keskellä välirauhan haurasta tunnelmaa, Suomenlahdella tapahtui julmuus, joka jäi pitkäksi aikaa vaietuksi luvuksi Suomen historiaan. Tallinnasta Helsinkiin matkalla ollut Aero Oy:n matkustajakone Kaleva, tyypiltään Junkers Ju 52, ammuttiin alas Neuvostoliiton pommikoneiden toimesta. Tämä teko, joka vaati yhdeksän viattoman ihmisen hengen – kahden miehistön jäsenen ja seitsemän matkustajan, joukossa diplomaatteja eri maista – oli paitsi kansainvälisen oikeuden räikeä loukkaus myös järkyttävä ennakkovaroitus tulevasta. Tapaus sattui vain kaksi päivää ennen kuin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat, mikä alleviivasi alueen kiristyneen geopoliittisen tilanteen arvaamattomuutta ja Neuvostoliiton aggressiivisia toimia sen etupiiriksi katsomillaan alueilla.
Ihantalan maastossa on taistelu käynnissä

Sodan Tarinoita: Tali-Ihantalan Suurtaistelu – Suomen Kohtalon Hetket Kesällä 1944

Kesäkuun 25. päivä vuonna 1944 syttyi Talissa, Karjalankannaksella, historiankirjoihin merkitty Neuvostoliiton suurhyökkäys, joka muodostui myöhemmin osaksi laajempaa ja verisempää Tali-Ihantalan suurtaistelua. Tämän massiivisen hyökkäyksen päämääränä oli murtaa suomalaisten kolmas puolustuslinja, VT-linja, Kannaksella ja avata tie kohti Suomen sisäosia. Neuvostoarmeija, vahvistuneena merkittävillä panssari- ja tykistöjoukoilla, pyrki hyödyntämään kesän suotuisia olosuhteita ja saavuttamaan nopean läpimurron, joka olisi johtanut Suomen irrottamiseen sodasta ja sen pakottamiseen antautumaan.

Sodan tarinoita: Tienhaaran Torjuntavoitto ja JR 61:n Uroteko

Kesäkuussa 1944 Suomen kohtalo roikkui hiuskarvan varassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella oli vyörynyt yli suomalaisten puolustuslinjojen ja Viipurin valtauksen jälkeen puna-armeija yritti jatkaa etenemistään syvemmälle Suomeen, tavoitteenaan mahdollisesti jopa Helsinki. Kuitenkin Tienhaarassa, Viipurin luoteispuolella, odotti yllätys, joka muutti kesän 1944 taistelujen kulkua ratkaisevasti. Tässä pienessä mutta strategisesti merkittävässä maastokohdassa Jalkaväkirykmentti 61 (JR 61), lempinimeltään ”Sextiettan”, onnistui pysäyttämään vihollisen ylivoimaisen hyökkäyksen ja saavuttamaan ensimmäisen, elintärkeän torjuntavoiton, josta ei enää vetäydytty. Tämä taistelu ei ainoastaan osoittanut suomalaisten sitkeyttä ja puolustustahtoa, vaan korosti myös taitavan johtamisen ja joukkojen yhteistyön merkitystä äärimmäisessä paineessa.

Sotapeli War Thunder saa Yamaton ja Bismarckin mukaan

Gaijin Entertainment julkaisee kesäkuun alussa ”Leviathans”-nimisen merkittävän sisältöpäivityksen sotilaalliseen online-räiskintäpeliinsä War Thunderiin. Tämä massiivinen päivitys tuo mukanaan historian mahtavimmat taistelulaivat, kuten legendaariset Bismarckin, Yamaton ja Vanguardin, sekä kymmeniä muita mielenkiintoisia sotilasajoneuvoja kaikille kansakunnille. Päivitys lupaa mullistaa meritaistelut War Thunderissa tuomalla mukanaan aluksia, joiden tulivoima ja panssarointi ovat vertaansa vailla. Peliyhteisö on odottanut innolla mahdollisuutta ohjata näitä ikonisia aluksia, ja ”Leviathans” tekee tästä unelmasta totta, tarjoten ainutlaatuisia pelikokemuksia niin kokeneille meritaistelijoille kuin uusillekin pelaajille.
simo häyhä

Jarkko Lahti herättää legendaarisen Simo Häyhän henkiin uudessa Häyhä-elokuvassa

Suomalaisen elokuvan kentällä kuohuu, kun uutiset tulevasta Simo Häyhästä kertovasta elokuvasta ovat levinneet. Ikonisen talvisodan sankarin, ”Valkoisen kuoleman”, tarina tuodaan valkokankaalle näyttelijä Jarkko Lahden tulkitsemana. Tämä projekti herättää valtavaa kiinnostusta niin elokuvaystävissä kuin Suomen historiasta kiinnostuneissa, sillä Simo Häyhä on hahmo, jonka legenda elää vahvana suomalaisten mielissä. Elokuvan odotetaan valottavan Häyhän poikkeuksellista elämää ja hänen merkittävää rooliaan Suomen itsenäisyyden puolustamisessa talvisodan ankarissa olosuhteissa.

Sotapeli Metal Thunder yhdistää AC-130:n toiminnan Vampire Survivorsin koukuttavuuteen

Indie-kehittäjän luoma uutuuspeli Metal Thunder kutsuu pelaajat AC-130 -ilmataistelualuksen komentajan intensiiviseen rooliin. Peli yhdistää Call of Dutyn ikoniset AC-130 -tehtävät Vampire Survivorsin koukuttaviin selviytymismekaniikkoihin luoden ainutlaatuisen ja toiminnantäyteisen pelikokemuksen

Suomalaiset hävittäjä-ässät toisessa maailmansodassa ja heidän koneensa

Toisen maailmansodan aikana ilmavoimat nousivat ratkaisevaan rooliin taistelussa Suomen itsenäisyyden säilyttämiseksi. Vaikka Suomi oli pieni valtio suurvaltojen varjossa, sen hävittäjä-ässät onnistuivat saavuttamaan huomattavia tuloksia ilmataisteluissa. Ilmataisteluiden onnistuminen auttoi pitämään Neuvostoliiton joukot loitolla ja vahvisti kansallista moraalia vaikeina aikoina.
Rynnäkkötykki sivuuttaa matkallaan kohti Muoniota tiensivuun jääneen saksalaisen panssarivaunun.

Aku Louhimies ja tuleva Lapin sota-elokuva

Suomen elokuvasäätiö myönsi 4.3. pidetyssä päätöskokouksessaan miljoonan euron tuotantotuen Aku Louhimiehen ohjaamalle Lapin sota -nimiselle elokuvalle, joka pohjautuu Antti Tuurin romaaniin Rauta-antura (2012). Louhimiehen ja Andrei Alénin Backman & Hoderoff Oy:n hankkeen tuottajia ovat myös Mikko Tenhunen ja Kiira Tiainen. Elokuvan kokonaisbudjetti on 5,2 miljoonaa euroa.