Tallinnan itäpuolella, Jumindan niemen pohjoispuolella 28.-29. elokuuta vuonna 1941 hukkui tai kuoli miinaräjähdyksissä arvioiden mukaan 12-16 000 ihmistä. 183 Neuvostoliiton merivoimien hallinnassa ollutta laivaa yritti päästä suomalaisten ja saksalaisten rakentaman miinakentän läpi, huonolla menestyksellä. Kolmasosa laivoista upposi.
Saksa aloitti 22. kesäkuuta 1941 Operaatio Barbarossan, jonka tavoitteena oli Neuvostoliiton hävittäminen Euroopan kartalta. Puolan valtauksen jälkeen suuntina olivat pohjoinen ja itä. Neuvostoliiton vuonna 1940 valtaaman Viron alueelle saksalaisjoukot saapuivat 7.-9. heinäkuuta. Saksalaiset valtasivat Viron itäosan Suomenlahden rantaan asti, minkä seurauksena maaliikenneyhteydet Tallinnasta itään katkesivat. Saksalaisjoukkojen lähestyessä Tallinnaa päätettiin sieltä evakuoida kaikki neuvostosotilaat ja -virkamiehet perheineen. Mukaan pääsi myös miehittäjien kanssa yhteistyötä tehneitä virolaisia, joiden tulevaisuus Saksan valtaamassa Virossa olisi ollut lyhyt.
Neuvostoalusten liikkeitä rajoitettiin merimiinoilla
Saksalaisalukset olivat aloittaneet Suomenlahden länsipään sulkemisen miinoitteilla jo päivä ennen Operaatio Barbarossan alkamista. Suomalaiset sukellusveneet Iku-Turso, Vetehinen ja Vesihiisi osallistuivat miinasulkujen rakentamiseen 22. kesäkuuta, kolme päivää ennen kuin Suomi julisti sodan Neuvostoliitolle. Tehtävää jatkoivat miinalaivat Riilahti, Ruotsinsalmi ja Kuolemajärvi. Suomalaiset miehittivät demilitarisoituna olleen Ahvenanmaan. Kesäkuun 29.-30. Ruotsinsalmi ja Riilahti laskivat 400 miinaa Jumindan niemen ja Kallbådagrundin matalikon välille. Seuraavien viikkojen aikana Suomi ja Saksa kasvattivat tätä miinoitetta niin, että siinä oli lopulta 1800 merimiinaa ja 800 miinanraivausta haittaavaa räjähdettä. Neuvostoliiton aluksilla alkoi olla Suomenlahdella ahdasta.
Yli 12 000 hukkui
Vara-amiraali V.F. Tributs antoi käskyn aloittaa Tallinnan evakuointi 28. elokuuta 1941. Siihen osallistui kaikkiaan 183 alusta, jotka lähtivät liikkeelle neljänä osastona. Jokaiseen osastoon kuului miinanraivausaluksia, muita sota-aluksia sekä matkustaja- ja rahtilaivoja. Evakuointioperaatioon otettiin kaikki saatavilla olevat laivat, mukaan lukien liettualainen jäänmurtaja. Ensimmäisenä ajoi miinaan ja upposi virolainen rahtilaiva Ella, jota seurasi merenpohjaan kaikkiaan 63 muuta alusta, joukossa hävittäjät Jakov Sverdlov, Kalinin, Artem, Volodarski ja Sneg sekä sukellusveneet S-5 ja SHCH-301. Saattueiden kimpussa olivat myös Saksan rannikkotykistö Tallinnan itäpuolelta sekä Luftwaffen Stuka-syöksypommittajat. Ruumiita ajautui merivirtojen mukana Porvoon Emäsalon rannoille.
Kaikkiaan Jumindan miinoitteessa sai surmansa 12 000 – 16 000 ihmistä. Jälkikäteen voisi ajatella, että Neuvostoliitto olisi selvinnyt vähemmillä uhreilla, jos Tallinnan neuvostojoukot olisivat antautuneet eivätkä olisi härkäpäisesti pyrkineet miinoitteiden läpi. Kymmenien tuhansien sotilaiden antautuminen ja jääminen sotavangeiksi ei kuitenkaan ollut neuvostoarmeijan vaihtoehtojen joukossa. Suomelle ja Saksalle Jumindan miinakatastrofi oli onnistunut sotatoimi, josta vaiettiin aktiivisesti sotien jälkeen.