Amerikkalaiset näkivät Brewster Buffalon lentävänä epäonnistumisena. Suomalaiset näkivät siinä jotain aivan muuta. He kutsuivat konetta nimellä Taivaan helmi, ja heidän käsissään samasta lyhytrunkoisesta pikkuhävittäjästä tuli yksi toisen maailmansodan erikoisimmista menestystarinoista.
Kone näytti lähes huvittavalta aikansa sulavampien hävittäjien rinnalla. Siinä oli pyöreä runko, lyhyt nokka ja olemus, joka vaikutti enemmän käytännölliseltä kuin sankarilliselta. Ilmailun historia säästää kuitenkin usein tilaa koneille, jotka eivät käyttäydy odotusten mukaisesti.
Huono maine
Brewster F2A Buffalo astui sotaan maineella, joka romahti lähes yhtä nopeasti kuin sen varhaiset lupaukset. Yhdysvaltain laivasto oli tilannut hävittäjän ennen sotaa, mutta kone ajautui pian nuoren suunnittelun tuttuihin ongelmiin: painoon, tuotantovaikeuksiin ja muuttuviin vaatimuksiin. Brewsterin omat johtamisongelmat eivät parantaneet tilannetta.
Buffalon synkin amerikkalainen hetki koettiin Midwayn taistelussa 4. kesäkuuta 1942. Yhdysvaltain merijalkaväen VMF-221-lentue lensi F2A-3-versiolla japanilaisia koneita, muun muassa tappavaa Mitsubishi Zeroa, vastaan. Lentueen 20 Buffalosta 13 menetettiin taistelussa, ja koneesta tuli Tyynellämerellä nopeasti vanhentuneisuuden symboli.
Tuomio ei ollut täysin kohtuuton. Tyynenmeren versio oli raskaampi kuin aiemmat mallit, ja se joutui vastakkain nopeamman ja ketterämmän vihollisen kanssa armottomissa olosuhteissa. Buffalo saattoi syöksyä hyvin, ja se saattoi edelleen taistella varovaisesti käsiteltynä, mutta se ei ollut oikea kone siihen ilmasotaan.
Suomen eri sota
Suomi sai hyvin erilaisen Buffalon. Suomalaiset ostivat 44 Brewster Model 239 -hävittäjää, vientiversioita, jotka olivat lähellä kevyempää varhaista Yhdysvaltain laivaston F2A-1-mallia. Koneista poistettiin laivastokäyttöön tarkoitettua varustusta, ne kuljetettiin Norjan kautta ja koottiin Ruotsissa ennen saapumista Suomeen.
Ajoitus oli hankala. Suomi taisteli jo Neuvostoliittoa vastaan talvisodassa 1939–40, mutta Brewsterit saapuivat liian myöhään vaikuttaakseen tuohon kuuluisaan konfliktiin. Ensimmäiset koneet ehtivät Suomeen maaliskuun 1940 alussa, juuri ennen taistelujen päättymistä, eivätkä ne kirjoittaneet legendaansa siellä.
Todellinen tarina alkoi jatkosodassa vuosina 1941–1944. Suomi taisteli jälleen Neuvostoliittoa vastaan, tällä kertaa laajemmassa sodassa, jota muovasi Saksan hyökkäys Neuvostoliittoon. Brewster muuttui unohdetusta tuontikoneesta etulinjan hävittäjäksi lähes yhdessä yössä.
Taivaan helmi
Suomalaislentäjät eivät yleensä puhuneet koneesta Buffalona. Heille se oli yksinkertaisesti Brewster. Sen lämpimämpi lempinimi, Taivaan helmi, kertoi enemmän koneen asemasta Suomen ilmavoimien tunneperäisessä muistissa kuin mikään tekninen raportti.
Koneessa oli ominaisuuksia, jotka sopivat Suomeen. Sillä oli kohtuullinen toimintasäde, hyvä ohjattavuus, luotettava aseistus suomalaisten parannusten jälkeen ja tarpeeksi sitkeä luonne karuille pohjoisille lentokentille. Kylmä sää auttoi myös moottoria, joka oli kärsinyt pahemmin kuumemmissa oloissa.
Brewsteristä ei tullut epäonnistuneen koneen sijaan täydellistä konetta. Siitä tuli oikein ymmärretty työkalu. Suomalaiset mekaanikot pitivät sen hengissä, suomalaiset komentajat käyttivät sitä harkiten, ja suomalaiset lentäjät lensivät sillä kärsivällisyydellä, joka muutti vaatimattoman suorituskyvyn todelliseksi vaaraksi.
Numerot
Tulos oli hämmästyttävä. Suomen kuuluisa hävittäjälentolaivue 24 ilmoitti pudottaneensa Brewstereillä satoja neuvostokoneita. Monissa yhteenvedoissa luvuksi annetaan 477 viholliskonetta ja omiksi taistelutappioiksi vain 19 Brewsteriä, mikä tekee voitto-tappiosuhteesta niin epäsuhtaisen, että se tuntuu yhä lähes uskomattomalta.
Lukuja kannattaa lukea tarkasti. Sota-ajan ilmavoittoilmoitukset ovat aina monimutkaisia, ja myöhemmät tutkijat ovat huomauttaneet, ettei jokaista ilmoitusta voi yhdistää siististi neuvostolähteisiin. Varauksista huolimatta suomalaisten Brewster-saavutus on poikkeuksellinen, kun sitä verrataan koneen maineeseen muualla.
Vertailu Midwayhin pitää tarinan elossa. Yhdessä sotanäyttämössä Brewster näytti toivottomalta. Toisessa siitä tuli pelätty hävittäjä. Pelkkä kone ei selittänyt eroa.
Ihmisen etu
Suomen ilmavoimat olivat pienet, valikoivat ja erittäin käytännölliset. Niillä ei ollut varaa tuhlaukseen. Lentäjiä tai koneita ei voitu lähettää taivaalle huolettomasti, joten toiminta rakentui huolellisen lentämisen, kurinalaisten hyökkäysten ja hengissä säilymisen ympärille.
Suomalaiset käyttivät joustavia taktiikoita, mukaan lukien neljän koneen muodostelmia, jotka antoivat lentäjille paremman tuen kuin vanhemmat kolmen koneen mallit. Yksi pari saattoi sitoa vihollisen huomion, kun toinen pari säilytti korkeusetunsa ja hyökkäsi edullisesta asemasta. Tällainen yhteistyö merkitsi enemmän kuin sankarillinen improvisointi, ja se sopi maalle, joka taisteli rajallisilla resursseilla.
Parhailla suomalaislentäjillä oli myös metsästäjän käsitys etäisyydestä. Ilmari Juutilainen tuli tunnetuksi siitä, että hän ampui vasta hyvin läheltä, usein ajatuksella, että maalin niitit piti nähdä ennen liipaisimen painamista. Se ei ollut vain uhkarohkeutta, vaan ammuskuria, tarkkuutta ja kylmiä hermoja samassa tavassa.
Ässät pyöreässä hävittäjässä
Hans Henrik ”Hasse” Windistä tuli maailman menestynein Brewster-ässä. Hän saavutti 39 kaikkiaan 75 ilmavoitostaan Brewsterillä ja muutti koneen, jota monet ilmavoimat vieroksuivat, henkilökohtaiseksi aseekseen. Hänen tarinansa on yksi kirkkaimmista esimerkeistä siitä, miten lentäjän taito voi taivuttaa lentokoneen mainetta.
Juutilainenkin rakensi osan legendaarisesta tuloksestaan Brewsterillä ennen siirtymistään Messerschmitt Bf 109 -hävittäjään. Hän päätti sodan 94 vahvistettuun ilmavoittoon, mikä teki hänestä yhden historian menestyneimmistä ei-saksalaisista hävittäjä-ässistä. Brewsterillä hän osoitti, että kone saattoi olla vaarallinen, kun sitä lennettiin malttia ja ajoitusta kunnioittaen.
Suomalainen laivue oli täynnä kykyä. Jorma Karhunen, Lauri Nissinen, Eino Luukkanen ja muut lisäsivät koneen mainetta. Kyse ei ollut yhdestä ihmelentäjästä yhdessä onnekkaassa koneessa, vaan koko yksikön toistuvasta toimintatavasta.
Sama kone, eri todellisuus
Brewsterin tarina kerrotaan joskus liian yksinkertaisesti. Se ei ollut joka yksityiskohdaltaan täsmälleen sama kone Midwayssa ja Suomen taivaalla. Suomen Model 239 oli kevyempi ja lähempänä varhaista versiota, kun taas Midwayn amerikkalainen F2A-3 oli lihonut ja menettänyt suorituskykyään.
Silti suurempi ajatus kestää teknisen tarkennuksen. Sama perussuunnittelu tuotti yhdessä ympäristössä katastrofin ja toisessa menestyksen. Se tekee Brewsteristä vähemmän vitsin ja enemmän tapaustutkimuksen.
Tyynimeri vaati pitkää toimintasädettä veden yllä, nopeutta Zeroa vastaan ja suorituskykyä kuumuudessa. Suomi vaati lyhyitä ja teräviä torjuntoja, käyttöä karkeilta kentiltä, kylmän sään luotettavuutta ja harkittua toimintaa neuvostomuodostelmia vastaan. Buffalo reputti yhden kokeen ja läpäisi toisen.
Miksi se toimi
Brewsterin suomalainen menestys syntyi useista syistä, ei yhdestä yksinkertaisesta tempusta.
- Suomi sai kevyemmän Model 239 -version, joka oli paremmin käsiteltävä kuin myöhemmät ylipainoiset mallit.
- Suomalaislentäjät olivat hyvin koulutettuja, valikoituja ja usein jo kokeneita.
- Kone toimi kylmemmissä oloissa, mikä lievensi osaa moottoriongelmista.
- Suomalainen taktiikka korosti yhteistyötä, yllätystä, korkeusetua ja lähietäisyydeltä ampumista.
- Mekaanikot ja maahenkilöstö pitivät pienen konemäärän lentokelpoisena vaikeissa oloissa.
- Komentajat välttivät koneen tuhlaamista tehtäviin, joista sen oli epätodennäköistä selvitä.
Tämä lista ei tee Brewsteristä salaista superhävittäjää. Se tekee suomalaisesta saavutuksesta vaikuttavamman. Suomalaiset eivät löytäneet piilotettua mestariteosta, vaan ottivat vajavaisesta koneesta arvon irti, kunnes koneella ei ollut enää enempää annettavaa.
Loppuun käytetty
Vuoteen 1944 mennessä Brewsterin parhaat päivät olivat päättymässä. Neuvostolentäjät olivat aiempaa paremmin koulutettuja, neuvostokoneet paranivat, ja vanhat suomalaiskoneet olivat väsyneitä. Varaosista tuli vakava ongelma, ja uudemmat hävittäjät ottivat yhä useammin vaikeimmat tehtävät.
Brewster ei poistunut näyttämöltä ajattomana voittajana. Se poistui koneena, jota oli käytetty yli odotusten. Tällainen loppu tuntuu rehellisemmältä kuin satu.
Yksi säilynyt suomalainen Brewster, BW-372, pitää tarinan yhä käsin kosketeltavana. Se vaurioitui taistelussa vuonna 1942, päätyi järveen, nostettiin vuosikymmeniä myöhemmin ja on nykyään harvinainen säilynyt yksilö. Sen arvet merkitsevät paljon, koska ne muistuttavat, että legenda syntyi metallista, säästä, pelosta ja tuurista.
Mitä se opettaa
Brewster Buffalo kertoo pienen mutta kovan opetuksen teknologiasta. Työkalut merkitsevät, mutta asiayhteys merkitsee enemmän. Ase voi olla vanhentunut yhdessä sodassa ja käyttökelpoinen toisessa, jos maasto, ilmasto, taktiikka, huolto ja käyttäjät muuttuvat.
Suomalainen Brewster-tarina varoittaa myös laiskoista maineista. Koneet saavat lempinimiä nopeasti, ja huonot nimet jäävät helposti elämään. ”Lentävä arkku” on helpompi muistaa kuin ”lentokone, jonka suorituskyky riippui voimakkaasti versiosta, sotanäyttämöstä, taktiikasta ja lentäjäkoulutuksesta”.
Suomalaiset eivät lunastaneet Brewsteriä teeskentelemällä, ettei sillä ollut heikkouksia. He lunastivat sen tuntemalla tarkasti, mitä se pystyi tekemään, ja kieltäytymällä vaatimasta siltä paljon muuta. Siksi pieni pyöreärunkoinen hävittäjä elää yhä yhtenä ilmasodan historian erikoisimmista tapauksista.
Lähteet
U.S. Naval Institute, Marine Air’s Dark Day at Midway, VMF-221-lentueen tappioista ja Midwayn ilmataistelusta. (usni.org)
Pacific Wrecks, Brewster F2A Buffalon tekniset tiedot sekä tieto 13 menetetystä F2A-3 Buffalosta Midwayssa. (pacificwrecks.com)
Suomen Ilmavoimamuseo, Brewster Model 239 BW-372, Suomen hankinnasta, toimitusreitistä, talvisodan ajoituksesta ja säilyneestä koneesta. (airforcemuseum.fi)
Suomen Ilmavoimamuseo, BW-372 konservointi- ja lainaustiedot. (airforcemuseum.fi)
Annals of the Brewster Buffalo, Suomen palveluskäyttöä koskevat tiedot, mukaan lukien Taivaan helmi -lempinimi ja suomalainen taktinen tausta. (warbirdforum.com)
Warbirds Resource Group, suomalaiset Buffalo-operaatiot ja Hans Windin Brewster-voitot. (warbirdsresourcegroup.org)
HistoryNet, Barrett Tillmanin artikkeli Brewster Buffalosta Suomessa ja Hans Windin 39 Brewster-voitosta. (historynet.com)
Military History Now, katsaus Suomen Brewster-toimintaan kesäkuusta 1941 toukokuuhun 1944 sekä 477–19-väite. (militaryhistorynow.com)