Rannikkotykistö torjui Neuvostoliiton yrityksen hyökätä Kotkaan

|

admin

Kotkan sijainti lähellä itärajaa teki siitä houkuttelevan kohteen Neuvostoliiton asevoimille, ja samalla tärkeän Suomen rannikkopuolustukselle talvi- ja jatkosodassa. Kotka on eräiden arvioiden mukaan Suomen pahimmin pommitettu kaupunki, jonka rakennuksista noin 300 tuhoutui Neuvostoliiton ilmapommituksissa. Kotkan edustalla Kirkonmaan ja Rankin saarilla sijainneet rannikkotykit hillitsivät neuvostojoukkojen intoa maihinnousun yrittämiseen.

Suomen rannikkotykistö torjui Neuvostoliiton maajoukkojen hyökkäyksen Suursaaren suunnalta

Kotkan eteläpuolella, etelä-pohjoissuunnassa keskellä Suomenlahtea sijaitseva Suursaari evakuoitiin siviileistä lokakuussa 1939, kun sodan syttyminen alkoi näyttää todennäköiseltä. Neuvostoliitto pommitti saarta heti talvisodan alettua, joulukuun ensimmäisenä päivänä, minkä jälkeen Suomen armeijan vain muutamankymmenen miehen vahvuinen vartiosto poistui saarelta. Ensimmäiset neuvostojoukot rantautuivat saarelle samana iltana ja koko saari miehitettiin parissa päivässä.

Talvisodan loppuvaiheessa, 3. maaliskuuta 1940 havaittiin noin kahden pataljoonan eli kahdentuhannen neuvostosotilaan suuruinen joukko marssimassa jäätä pitkin Suursaaresta kohti Suomen rannikkoa. Arvioiden mukaan suunta oli jonnekin Kotkan ja Virolahden välille. Samaan aikaan Lugasta, Suomenlahden etelärannalta, lähti kohti Virolahtea noin 4000 miestä.

Suomen rannikkotykistö aloitti ampumisen, kun vihollinen oli noin 15 km päässä. Kirkonmaan rannikkotykit ampuivat yhdessä Mustamaan linnakkeen tykkien kanssa. Kirkonmaan suurimmat tykit olivat 10-tuumaisia ja niiden 250 kg painavat kranaatit tuhosivat Suursaarelta hyökkäävän osaston kärjen. Noin 800 neuvostosotilasta sai surmansa ja loput pakenivat takaisin Suursaareen.

Neuvostoliitto pelkäsi venäläisten rakentamia rannikkotykkejä

Suomen rannikkotykit olivat Venäjänvallan aikaisia, pääosin pietarilaisen Obuhovin tykkitehtaan tuotantoa. Niitä oli kuitenkin paranneltu ja esimerkiksi kantama oli huomattavasti parempi kuin alun perin. Sitä neuvostohyökkäyksen suunnittelijat eivät mahdollisesti tienneet. Lisäksi useiden tykkien ampumakulmia oli kasvatettu niin, että niillä pystyi ampumaan alkuperäistä laajemmalle alueelle. Voi olla, että neuvostostrategeilla oli Suomen tykeistä vanhentuneet tiedot.

Jäätä pitkin tapahtunut hyökkäys oli ensimmäinen ja viimeinen kerta, kun Neuvostoliitto yritti maihinnousua Suomeen. Suomen rannikkotykistön tulivoima toimi tehokkaana pelotteena myös jatkosodassa.

Venäjän armeijan arkistoista löytyneiden tietojen perusteella hyökkäys jään yli oli hämäys, jonka tarkoituksena oli saada suomalaiset siirtämään joukkoja Karjalankannakselta rannikolle, eli heikentämään puolustustaan Kannaksella.

Hämäyksen puolesta puhuu sekin, että Suursaaresta ja Lugasta hyökänneillä ei ollut lumipukuja, minkä vuoksi heidät oli helppo havaita. Hyökkäystä oli harjoiteltu 26. helmikuuta, jolloin joukot olivat olleet lumipuvuissa.

Kylmää sotaa Suomenlahdella

Neuvostoliiton yllättäen suorittama Tsekkoslovakian miehitys elokuussa 1968 säikäytti koko Eurooppaa, eikä vähiten Suomea. Paasikiven-Kekkosen linjaa noudattaessaan maamme pyrki kaikin tavoin välttämään Neuvostoliiton ärsyttämistä, eikä puolustusvoimien valmiutta siksi nostettu. Puolustusvoimien ylipäällikkö, presidentti Kekkonen käski olla tekemättä yhtään mitään ja puolustusvoimien komentaja Yrjö Keinonen lähti kesämökille.

Niinpä Suomessa ei oltu valmiita, kun 63 aluksen suuruinen laivasto-osasto suuntasi Leningradin edustalta kohti Kotkaa sunnuntaina 25. elokuuta. Kirkonmaan linnakkeen 27-vuotias päällikkö Heikki Tiilikainen koki elämänsä tiukimmat hetket, kun esimiehet kielsivät tekemästä mitään ja linnakkeen varusmiehistä puolet oli viikonloppuvapaalla. Tiilikainen kuitenkin käski miehet asemiin, sekä linnakkeen naiset avuksi tykkien kranaatteja kuljettamaan.

Tilanne meni ohi, kun neuvostoalukset kääntyivät pois juuri ennen Suomen aluevesirajaa. Luultavasti tarkoituksena oli testata, miten suomalaiset vastaavat provokaatioon. 

Rannikkopuolustus ei tarvitse enää kiinteitä tykkejä

Suomen rannikkotykistö on pääosin luopunut kiinteistä tykeistä, jotka olisi helppo tuhota GPS-ohjatuilla täsmäohjuksilla. Niiden tilalla on kenttätykkejä ja rannikkotorjuntaohjuksia, joita voidaan liikutella maastokuorma-autoilla, jotta vihollinen ei voi tietää niiden sijaintia. Osasta linnakesaaria on kokonaan luovuttu, esimerkiksi Kirkonmaan saari myytiin vuonna 2015 matkailukäyttöön. 

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.