Uusi tietokirja syventyy Suomen sotilastiedustelun vaiettuun historiaan ja paljastaa, miten tiedustelutoiminta muovasi maan kohtaloa toisen maailmansodan myllerryksessä. Sotatieteiden tohtori Toni Monosen teos tarjoaa ensimmäisen kattavan kokonaiskuvauksen aiheesta, joka on elintärkeä avain Suomen sodanaikaisen itsenäisyyden säilymisen ymmärtämiseen. Sodat ja rauhat, hyökkäys- ja puolustustaistelut sekä poliittiset mullistukset, kuten Saksan muuttuminen viholliseksi syksyllä 1944, pakottivat sotilastiedustelun kehittymään jatkuvasti muuttuvien tilanteiden mukaisesti. Se oli Suomen armeijan silmät ja korvat, joiden avulla tehtiin elintärkeitä päätöksiä, selviydyttiin alivoimaisina ja pelastettiin lopulta itsenäisyys.
Monosen teos syventyy sotilastiedustelun monipuolisiin menetelmiin, jotka ulottuivat kaukopartioista radiotiedusteluun ja sotavankien kuulusteluihin. Se paljastaa, miten näitä tietoja analysoitiin ja muokattiin päämajan tiedustelutoimistossa luotettavaksi viholliskuvaksi. Tämän tiedon varassa marsalkka Mannerheimin johtama ylin sotilasjohto saattoi laatia strategioita, ennakoida vihollisen liikkeitä ja reagoida yllättäviin tilanteisiin, kuten suurhyökkäyksiin. Ilman tehokasta tiedustelua Suomen olisi ollut mahdotonta selvitä, sillä vihollisen ylivoima oli murskaava. Mononen osoittaa, että tiedustelu ei ollut vain yksittäisten sankarien salaperäistä puuhastelua, vaan tiukasti organisoitu ja koko puolustusvoimia palveleva toiminto.
Kirja tuo esiin myös tiedustelutoiminnan haasteet ja epäonnistumiset. Vaikka Suomen tiedustelu oli monella mittarilla edelläkävijä, siinä oli myös puutteita. Resurssipula vaivasi toimintaa jatkuvasti, ja toisinaan tiedonkulku hidastui tai analyysiin tuli vääristymiä. Mononen nostaa esiin jatkosodan tiedustelupäällikön, eversti Paasosen luonnehdinnan, jonka mukaan Suomen tiedustelu oli ennen sotia puutteellinen ja sen merkitystä ei oltu ymmärretty valtion johdossa. Teos on tärkeä muistutus siitä, että tiedonhankinta on kriittinen osa kansallista turvallisuutta ja sitä tulee kehittää jatkuvasti. Se on tärkeä oppitunti myös nykypäivän sodankäynnistä, jossa tiedustelun rooli on korostunut entisestään.
- Vakoojaverkostot
- Kaukopartiot
- Radiotiedustelu
- Ilmavalokuvaus
- Sotasaalisasiakirjojen analysointi
- Sotavankikuulustelut
Sotilastiedustelu ja muuttuva sota
Toinen maailmansota ei ollut yhtenäinen konflikti, vaan se muuttui jatkuvasti, ja tämä pakotti myös sotilastiedustelun mukautumaan uusiin olosuhteisiin. Talvisota oli lyhyt, kiivas ja yllättävä koitos, jossa tiedustelun tuli keskittyä nopeasti operatiivisen tason tietoihin. Tiedustelutoimintaa oli valmisteltu jo pitkään ennen sotaa, mutta monet toiminnot jouduttiin organisoimaan vasta sodan alettua. Vaikka Neuvostoliittoa oli tiedusteltu jo parikymmentä vuotta, kaikissa tiedustelutoiminnoissa oli puutteita. Talvisodan aikana tiedustelu keskittyi paljastamaan vihollisen joukkojen sijoittelun ja liikkeet, jotta Suomen joukot saattoivat laatia puolustussuunnitelmia. Radiotiedustelu oli tässä ratkaisevassa roolissa, sillä se kykeni murtamaan Neuvostoliiton salakirjoituksia ja antamaan reaaliaikaista tietoa vihollisen aikeista.
Jatkosota toi mukanaan uudenlaisia haasteita. Sodan pitkittyessä ja rintamalinjojen vakiintuessa tiedustelun tehtäväkenttä laajeni. Enää ei riittänyt pelkkä operatiivisen tason tiedustelu, vaan oli kyettävä analysoimaan myös koko suursodan lopputulosta ja Neuvostoliiton yleistä sotilaspoliittista tilannetta. Tähän tarpeeseen kehitettiin uusia toimintatapoja ja koulutettiin uusia tiedustelijoita, jotka toimivat muun muassa Neuvostoliiton sisällä. Myös yhteistyö Saksan kanssa toi uusia ulottuvuuksia, ja tiedustelutoimintaa kehitettiin yhdessä liittolaisen kanssa. Vaikka suomalaiset korostivat erillissotaa, tiedustelutieto kulki molempiin suuntiin ja oli molemmille osapuolille tärkeää. Erityisesti radiotiedustelu tuotti hyödyllistä tietoa, jota hyödynnettiin molemmissa armeijoissa.
Sotilastiedustelun merkitys korostui entisestään syksyllä 1944, jolloin Suomen oli irrottauduttava sodasta ja käännyttävä entistä liittolaistaan Saksaa vastaan. Lapin sota vaati nopeaa ja tarkkaa tiedustelua, sillä saksalaisten liikkeitä ja aikeita oli kyettävä ennakoimaan. Suomen armeija joutui taistelemaan kahta rintamaa vastaan: entisiä liittolaisiaan ja samanaikaisesti valvomaan Neuvostoliiton valvontakomission toimintaa. Tiedustelutoiminta oli tässä tilanteessa äärimmäisen tärkeää. Saksalaisten liikkeitä seurattiin tarkasti, ja tietoa saatiin myös Ruotsin kautta, joka tarkkaili saksalaisten joukkoja rajajokiensa toiselta puolelta. Mononen kuvaa teoksessaan, miten rohkeus ja luovuus olivat avainasemassa tässä kriittisessä vaiheessa.
- Viholliskuvan muodostaminen
- Strateginen tiedonhankinta
- Operatiivinen tiedustelu
- Taktinen tiedustelu
- Vastatiedustelu
- Psykologinen sodankäynti
Näkökulmia ja opetuksia tulevaisuuteen
Toni Monosen teos ei ole vain historiankirja, vaan se tarjoaa arvokkaita näkökulmia myös nykypäivän turvallisuuspolitiikkaan ja puolustusvoimien toimintaan. Sota-ajan sotilastiedustelu loi pohjan Suomen nykyiselle tiedustelutoiminnalle, ja monet sen periaatteet ovat yhä voimassa. Esimerkiksi tiedustelun tärkeys ylimmän valtiojohdon päätöksenteon tukemisessa on tänä päivänäkin keskeinen periaate. Teoksen kautta on mahdollista ymmärtää, miksi Suomessa tiedustelutoimintaa pidetään niin tärkeänä, ja miksi se on osa sotataitoa. Tänä päivänä, kun Ukrainan ja Lähi-idän sodat ovat nostaneet tiedustelun ja hybridivaikuttamisen keskiöön, Monosen kirja on ajankohtaisempi kuin koskaan. Se muistuttaa, että tiedustelu on jatkuva prosessi, joka vaatii jatkuvaa kehitystä ja sopeutumista.
Kirja nostaa esiin myös sotilastiedustelun inhimillisen puolen. Se kertoo ihmisistä, jotka tekivät vaarallista työtä isänmaan puolesta usein salassa ja ilman suurta julkisuutta. He olivat ammattilaisia, jotka työskentelivät virkavastuulla, mutta samalla he olivat ihmisiä, joiden panos oli korvaamaton. Tiedustelijat riskivät henkensä tuodakseen elintärkeää tietoa, jonka avulla pelastettiin tuhansia suomalaishenkiä. He olivat osa suurta kokonaisuutta, jossa jokaisella palasella oli oma tärkeä roolinsa. Mononen tuo esiin heidän rohkeutensa ja sitoutumisensa.
Toni Monosen teos on arvokas lisä Suomen sotahistorian tutkimukseen. Se täyttää aukon, sillä sotilastiedustelun historiasta ei ole aiemmin julkaistu näin kattavaa kokonaiskuvaa. Monosen aiempi tutkimus Päämajan tiedustelutoimisto viholliskuvan muodostajana vuosilta 1939-1944 on antanut hyvän pohjan tälle kirjalle. Yhdessä Mikko Karjalaisen kanssa kirjoitettu teos Mannerheimin sotataito vuodelta 2022 puolestaan on osoittanut Monosen kyvyn luoda selkeitä ja helppolukuisia kokonaiskuvia monimutkaisista aiheista. Syyskuussa ilmestyvä kirja onkin todennäköisesti yksi syksyn merkittävimmistä tietokirjajulkaisuista.