Kenttävartioiden strateginen merkitys jatkosodassa
Jatkosodassa Suomen ja Neuvostoliiton välinen rintamalinja oli monin paikoin harva, ja pitkät osuudet, jopa satoja kilometrejä, olivat yksinomaan kenttävartioiden valvonnassa. Nämä pienet, usein eristetyt etuvartioasemat olivat elintärkeitä rintaman vakauden kannalta, toimien ensimmäisenä puolustuslinjana ja mahdollistaen vihollisen liikkeiden seurannan. Kenttävartioita vastaan hyökättiin säännöllisesti, mikä teki niistä jatkuvan uhan kohteita, mutta ne eivät olleet pelkästään passiivisia puolustuspisteitä. Niistä käsin tehtiin myös rohkeita vastahyökkäyksiä vihollisen selustaan, mikä osoitti niiden miehistön korkean taistelutahdon ja taktisen merkityksen. Esimerkiksi 14. divisioonan vastuualueella, joka ulottui peräti 200 kilometrin mittaiseksi, toimi valtava määrä kenttävartioita – Rukajärven lohkolla niitä oli peräti 45–50, mikä korosti niiden välttämättömyyttä laajan ja harvaan miehitetyn rintaman hallinnassa.