Jatkosodan elämää korsuissa

|

admin

Sa-kuva

Toisesta maailmansodasta alkaa olla jo sen verran aikaa, että veteraanien määrä lähestyy nollaa ja kaikki muistot ovat vain niitä, jotka ovat kirjoitettuja tarinoihin tai kerrottuja lapsille ja lastenlapsille, alkuperäisiä kertojia ei kohta enää ole. Sodan muistot unohtunut ja sodan jälkeisen jälleenrakentamisen aika on jo nykypolvilta unohtunut ja nykyään nautitaan yltäkylläisyydestä ja käännetään television kanava toiselle, jos televisiosta tulee kuvaa nykyisiltä sota-alueilta.

Elämä sodan keskellä ei varmasti ollut Suomessa helppoa, mutta ihmiset ottivat sen mitä saatavilla oli, ja kaikki käytettiin hyväksi mikä oli käytettävissä, silloin ei ollut nykyaikaista kertakäyttökulttuuria eikä täyttyviä kaatopaikkoja.

Asemasotaa vietettiin juoksuhaudoissa ja korsuissa

Uppsereita korsussa

Olemme tälläkin sivustolla jo aiemmin käsitelleen sota-ajan tätä vaihetta, kun joukot olivat omissa asemissaan molemmilla puolilla rintamaa ja vain odoteltiin sotajohdon määräyksiä. Korsuista tuli melkoisia taidonnäytteitä ja niissä myös tapahtui paljon. Korsuissa myös pelattiin paljon, vaikka oli sota-aika ja kaikesta oli pulaa, niin sotamies ehti aina myös pelata, ja jollakin oli aina kortit mukana ja sököä, suomalaista pokeria pelattiin vähän siellä sun täällä rintamalla, muiden ajanvietepelien ja tekemisen ohessa. Siinä missä silloin asemasodassa koristeltiin ja rakenneltiin omia korsuja, nykyään miehet tekevät omia miesluoliaan eli mancave-sisustuksiaan, toiset isolla rahatukulla ja toiset omalla osaamisellaan, katso lisää kuinka koristella pelihuone muutamalla eri tavalla ja muutamalla lisähuomiolla. Korsuista löytyi itsetehdyt takat, pöydät, tuolit, sängyt….. riiippuen tietenkin rakentajien ja nikkaroijien omasta ammattitaidosta.

Koska asemasodan aikaan sotilailla oli ylimääräistä aikaa eikä varsinaista tekemistä ollut niin erilaisten kortti- ja muiden pelien lisäksi korsujen kesken oli kilpavarustelua, kun sotilaat tekivät omia huonekaluja, puhdetöitä ja vaikka mitä. Myös alkoholi, eli pontikka löysi tiensä korsuihin, vaikka se periaatteessa kiellettyä olikin. Pontikan teossa käytettiin usein hevosmiesten mukanaan tuomaa ylimääräistä viljaa.

Sotaveteraanit ovat kertoneet, että kun aikaa oli ei sotilaallisiin tehtäviin, niin omia korsuja koristeltiin mitä mielikuvituksellisemmin tavoin. Komentajien korsut olivat oma asiansa, ja usein komentajat kutsuivat oman osastonsa parhaat ja taitavimmat miehet tekemään ja rakentamaan omaa korsuaan. Tarinat kertovat pataljoonankomentajasta, joka teetti itselleen seitsemän huoneen korsun lammen rannalle. Nykyisellään korsuihin voi tutustua vaikka Hämeenlinnassa Panssarimuseolla tai Lohjalla Kaarteen sotamuseolla.

Asemasotavaihe

Tässä SA-kuvassa on korsu, jossa on kalustuksena myös sotasaaliiksi saata piano.

Jatkosodan pattitilanne eli asemasotavaihe kesti yhteensä noin 2,5 vuotta. Sotavaihe alkoi Mannerheimin käskyllä jo joulukuussa 1941, kun suomalaiset päättivät olla lähtemättä tukemaan Saksaa Leningradin valloituksessa. Tämä johti sotatoimien hiljenemisiin venäläisten suunnatessa huomionsa saksalaisten torjumiselle.

Korsujen käyttö nykyään

Osa sodanaikaisista korsuista on museokäytössä ja osa on entisöityjä. Näiden korsujen lisäksi on korsuja tehty myös viime vuosina ihan matkailukäyttöön eri puolille Suomea. Matkailukäyttöön tarkoitetut korsut on rakennettu pitkälti samalla tavalla kuin asemasodan, ja ne sijaitsevat oikeasti luonnossa. Korsuissa ei pääsääntöisesti ole juoksevaa vettä eikä sähköä. Valaistus on toteutettu kynttilöillä ja lämmitys puu-uunilla tai kamiinalla. Vesi pitää kantaa sisälle järvestä ja juomavesi lähteestä. Vessa on ulkokäymälä. Vaikka sodan loppupuolella korsuja rakennettiin myös betonista, niin useat näistä matkailukäyttöön rakennetuista korsuista on tehty perinteiseen tapaan puusta, hyvin maastoon soveltuen, piilossa.

Sodan loppuvaiheen betonikorsut ovat yhä valtion hallintaoikeuden alaisia, ja osaa niistä käytetään erilaiseen varastointiin. Vuonna 2018 valtiovarainministeriö teki päätöksen purkaa suuremmilta osiltaan Salpalinja. Salpalinja oli Suomen itärajalla ollut puolustuslinja, jonka rakennustyöt valmistuivat vuonna 1944, linjaa ei koskaan tarvittu sotatoimissa. Koko tästä linjasta säilytetään vähintään 115 Museoviraston listaamaa huippukohdetta. jotka tullaan säilyttämään mahdollisuuksien mukaan ennallaan.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.