Osasto Kuismanen (myöhemmin Erillinen Pataljoona 4:n kaukopartiokomppania) toimi syvällä Neuvostoliiton selustassa jatkosodan aikana. Kapteeni (myöhemmin majuri) Into Kuismanen johti osastoa koko sodan ajan ja osallistui itse partioihin, mikä oli ainutlaatuista pitkän kantaman tiedustelu- ja tuhoamistehtävissä. Partiot liikkuivat metsissä ja tiestöiltään köyhissä alueissa Laatokan pohjoispuolella, hyödyntäen alueen peitteisyyttä välttyäkseen vihollisen torjuntatoimilta.
tehtävät
Osaston tehtäväkenttä kattoi vihollistiedustelun, sabotaasi‑iskut ja huoltokeskusten tuhoamisen, kuten tunnettu Petrovski‑Jam‑retki. Miehet kulkivat metrejä vain kahden retken ajan jopa 250 km rintamalinjan taakse. Partiot laativat ”Mattien” tullessa toimintaan etulinjassa ase- ja muonakätköjä, jotka mahdollistivat pitkät, jopa kuukauden mittaiset partiomatkat.
miehet
Osastoon kuuluivat mm. Mannerheim‑ristin ritarit vääpeli Viljo Suokas (#44), vääpeli Onni Määttänen (#119) ja ylikersantti Mikko Pöllä (#120) Suokas toimi Partioryhmän johtajana ja teki kesällä 1942 partion Onega‑Moskova‑radalle 57 vuorokaudeks Määttänen suoritti 16 retkeä, joista viimeinen päättyi kotiinottoon rauhan jälkeen lentolaivueen avulla . Pöllä toimi radistina ja lähti yhtä aikaa viimeisenä maastosta 12.9.1944.
toimintaympäristö
Toiminta-alue oli tiheätaimista, lumista ja tiestöiltään niukkaa aluetta, joka suosi suomalaispartioiden liikkumista, mutta asetti logistisia haasteita. Vihollinen vastasi NKVD-yksiköiden ja rajajoukkojen torjuntaretkillä, ja partiot kohtasivat heitä yhä useammin asemasotavaiheessa. Radioviestintään käytettiin kehittyneitä “kyynel”-radioita, joilla saatiin yhteys jopa 700 km etäisyyksille.
kuljetukset
Kaukopartiot lennätettiin alueelle pääosin vesilentokoneilla kuten Heinkel 115- ja Arado‑tyypeillä. Ensimmäinen laskuvarjopudotettu partio suoritettiin 1.8.1941, mutta kalusto oli vanhaa ja liian monipuolista, mikä heikensi toimintakykyä. Vuonna 1944 näitä kuljetuksia jouduttiin jopa suorittamaan aselevon aikana, mikä näkyy partioiden kotiuttamisissa rauhan ensimmäisten päivien jälkeen
vaikutus
Kaukopartiotoiminnan arvioidaan sitoneen vihollisen resurssit, kun NKVD ja rajavartiosto varautuivat retkiin, jotka yhtä aikaa tarjosivat suoraa tietoa rintaman takaisista toiminnoista. ErP 4 teki noin 264 retkeä, yhteensä yli 13 200 km ja 872 vuorokautta. Näiden partioiden pitkäkestoisuus ja syvälle ulottuva tiedustelu olivat poikkeuksellisia jatkosodan mittakaavassa.
muisto
Sodan jälkeen Kuismanen joutui syytteeseen aseiden kätkemisestä kotiutuksen jälkeen, ja entisten partiomiesten elämä jatkui usein hiljaisuutta: osa koki pelkoa valvovan Valpon aikana, toiset muuttivat Ruotsiin tai Länsi-Eurooppaan. Mannerheim‑ristin ritarit Suokas, Määttänen ja Pöllä ovat jääneet legendan asemaan suomalaisten kaukopartioiden historiassa.
yhteenveto
Osasto Kuismanen oli jatkosodan kenttäkelpoisimpia kaukopartioyksiköitä: itse osaston päällikkö osallistui tehtäviin, miehistö koostui meritoituneista tiedustelijoista ja toiminta oli laaja‑alaisin koskaan nähty – aina 250 km:n päähän rintamalinjasta asti. Toiminta yhdisti sabotaasi‑, tiedustelu‑ ja viestintäosaamisen; sen vaikutus rintaman takaisiin operaatioihin oli sekä taktinen että strateginen.