Tässä korsun edessä poseeraavat Matti Marttila (vas.), neljäntenä on Olavi Arminen Imatralta vierellään Matti Wahlman Porista. Oikealla on Uuno Peräniitty.
Korsu oli Lumisuon lohkolla ja numeron lisäksi se oli saanut nimen Leijona-korsu. Lähde: lauttakyla.fi
Toisessa maailmansodassa, mikä Suomessa koettiin kolmessa osassa: talvisota, jatkosota ja Lapin sota, koettiin myös sotaan liittymättömiä kummallisuuksia, kuten se, että Suomen jääkiekkojoukkue lähti 1941 kuukaudeksi peliturneelle Keski-Eurooppaan, kesken maailmansodan?
Samaisena vuonna pelattii myös kahdeksan joukkueen SM-sarja. Ulkomaanreissulla suomalaiset pelasivat mm Balessa Sveitsiä vastaan häviten 12-0 ja Lausannessa toisen ottelun häviten sen 7-1, Grandström teki suomalaisten ainokaisen. Suomen joukkue kuulemma kohtasi myös erinäisiä kaupunkijoukkueita, mutta tästä ei ole tarkempaa tietoa.
Juoksuhautojen pelit
Jos jääkiekkoilijat pääsivät sodanruntelemasta Suomesta Sveitsiin pelailemaan niin sodanaikaisella rintamalla vapaa-ajan tekemiset olivat vähäisempiä. Monet sotilaat tekivät erilaisia ”käsitöitä”, joiden tuloksena syntyi paljon erilaisia pieniä esineitä, ja kyllähän sotilailla pelikortitkin aina jostain löytyi ja suomalaista versiota pokerista päästiin pelaamaan.
Vaikka vapaa-aikana välillä päästiin tekemään jotain ”kivaakin”, oli varsinkin rintamalla olevien sotilaiden arki ankeaa, jatkuvaa kuolemanpelkoa ja stressiä – elämää korsuissa.
Korsuelämään kuuluivat erilaiset ajantappamismenetelmät, joista toki kortinpeluu oli ehkä suosituin. Pelattiin joko rahasta – mitä päällystö pyrki hillitsemään tai vain ajanvietteeksi. Sakkipeli tuli monelle tutuksi korsupelinä ja valistusupseerit kehittivät tai markkinoivat muitakin pelejä ajan kuluttamiseksi.
Suur-Suomi mielessä
Onkin aika erikoista, että suomalaiset saatiin miettimään ja haaveilemaan jopa Suur-Suomesta jatkosodan alkaessa, realiteetit taisivat olla suomalaisilta aika hukassa. Ajatuksena oli kansallismielisemmillä, että Suomi yhdistäisi kaikki Suomen sukulaiskansat samaan valtioon. Jopa Mannerheim omassa käskyssään puhui Karjalan pataljoonista ja Karjalan heimosta. Mistä sitten ei paljoa puhuta, on se että suomalaiset jakoivat Itä-Karjalaan päästyään väestön kahteen osaan: suomensukuisiin jja ei-suomensukuisiin. Suomensukuiset saivat jäädä koteihinsa ja heille ehdittiin jopa perustaa kouluja, jossa alettiin opettaa suomalaista kulttuuria, mutta ei-suomensukuiset sitten suljettiinkin keskitysleireille, joilla heitä kuoli tuhansia. Mutta suomalaiset puhuivatkin siirtoleireistä, ei keskitysleireistä.
Jatkosodan virkistysjoukot
Kiertue ”Aku Käyhkö” huvittamassa lentokentän henkilökuntaa Mikkelissä heinäkuussa 1941. Kuva: SA-kuva
Jatkosodan rintamilla kukoisti etenkin asemasodan aikana vilkas virkistys- ja harrastustoiminta. Karjalan maanteillä kulki jatkuvasti kymmeniä viihdytyskiertueita, puhdetöinä askarreltiin kaikkea mahdollista puukauhoista omakotitaloihin. Taistelujen tauotessa viljeltiin maata, kalastettiin, metsästettiin ja opiskeltiin, raivattiin talkoilla urheilukenttiä ja kilpailtiin innokkaasti. Rintamamiehet yrittivät tehdä elämästään edes jollakin tavoin siedettävää – vaikka kuolema oli koko ajan silmien edessä.
Valtion Tiedotuslaitos
Valtion Tiedotuslaitos, järjesti viihdytyskiertueita, joissa olivat mukana sen ajan ajanvietetähdet, musiikkia, teatteria, sanan rieskaa, erilaisia komeljantteja, viihdettä eri tasoilla.
Satunnaista viihdytystoimintaa oli jo talvisodassa, mutta järjestelmällisesti se aloitettiin jatkosodassa. Työtä johti reservin kapteeni Kalle Lehmus – yksi SDP:n johtavista toimittajista. Puolustusvoimien päätiedottajana ja Mikkelin päämajan ykkösdemarina hänellä oli tärkeä rooli työväestön mielialojen vahvistajana.
Yksi suosituimmista viihdyttäjistä oli Aunuksen Radio Äänislinnassa, joka aloitti jo syyskuussa 1941, sittemmin syntyivät myös radioasemat Karhumäkeen, Uhtualle, Rukajärvelle ja Kannakselle.
Viihdytystoimintaa jatkui sodan loppuun saakka. Vain muutama päivä ennen Neuvostoliiton suurhyökkäystä kesäkuussa 1944 kenraalimajuri Aaro Pajari tarjosi reservidivisioonalleen Kannaksella Kreivitär Maritzan ulkoilmanäytöksenä. Kymmeniset päivää myöhemmin sama joukko yritti lähes samassa maastossa pysäyttää venäläiset Kuuterselässä.