Suomalaisten ja saksalaisten aseveljeys toisessa maailmansodassa päättyi toisaalta Neuvostoliiton sanelemiin rauhanehtoihin, toisaalta saksalaisten hyökkäykseen suomalaisten hallussa olleelle Suursaarelle. Suomi oli menettänyt Suursaaren Neuvostoliitolle talvisodan rauhansopimuksella, mutta vallannut sen takaisin maaliskuussa 1942.
Ahvenanmaa oli tarkoitus vallata
Huhtikuussa 1944 Saksan sodanjohto alkoi laatia suunnitelmia sen varalta, että Suomi irtautuisi sodasta. Operaatio Tanne (saks. Kuusi) sisälsi kaksi osaa: Tanne Ost ja Tanne West. Jälkimmäinen sisälsi Ahvenanmaan valtaamisen, mutta Hitler peruutti Tanne Westin 3. syyskuuta 1944, koska se olisi voinut vahingoittaa Saksan suhteita Ruotsiin ja vaarantaa rautamalmin ja kuulalaakereiden hankinnat Ruotsista.
Sen sijaan operaatio Tanne Ost käynnistettiin 15. syyskuuta. Operaation tavoitteena oli Suursaaren valtaaminen Suomelta, jotta Saksa voisi estää Neuvostoliiton laivaston pääsemisen Suomenlahdelta Itämerelle, vaikka Suomi irtautuisikin sodasta. Suomi oli 2. syyskuuta päättänyt irtautua sodasta ja katkaista suhteet Saksaan. Aselepo Suomen ja Neuvostoliiton välillä alkoi 4. syyskuuta ja välirauhansopimus Neuvostoliiton kanssa allekirjoitettiin 19. syyskuuta.
Maihinnousua oli harjoiteltu etukäteen
Saksalla oli käytettävissään Suursaarella yhteysupseerina toimineen ylilutnantti Müllerin sekä saarella vierailleiden upseerien tiedot joukoista ja asemista, mutta myös virheellistä tietoa linnakkeen johtajasta, everstiluutnantti Martti Miettisestä. Saksalaiset uskoivat Müllerin raportin pohjalta, että Miettinen ei tekisi saksalaisille vastarintaa. Saksalaisten suurin pelko oli, että Neuvostoliiton joukot ehtisivät saarelle ennen heitä.
Suursaarella oli suomalaisten Ranikkotykistörykmentti 12, jonka vahvuus oli noin 1700 miestä. Saarella oli aloitettu valmistautuminen saaren luovuttamiseksi Neuvostoliitolle ja osa aseistuksesta oli jo siirretty mantereelle. Erilaisia tykkejä oli 42 kappaletta, raskaita kranaatinheittimiä yhdeksän ja konekiväärejä 24, ei siis mitenkään valtavasti pitkulaiselle, noin neljän kilometrin mittaiselle saarelle. Saksalaisia saarella oli noin 25.
Kommodori Karl-Conrad Mecken johtamiin maihinnousujoukkoihin kuului 2700 miestä, joista osa oli jo harjoitellut maihinnousua Viron rannikolla. Aluksia saksalaisilla oli 40: syöksyveneitä, moottoritorpedoveneitä, ilmatorjunta-aluksia, tykkilautt, miinanraivaajia ja ja hävittäjiä.
Mottitaktiikka toimi myös saarella
Keskiyön jälkeen 15. syyskuuta kolme saksalaista miinanraivausalusta ajoi Suursaaren pohjoispäässä sijainneen Suurkylän satamaan, muka hakemaan saarella olleita saksalaisia pois. Alukset kiinnittyivät laituriin suomalaisten kielloista huolimatta ja maihin astui komentajakapteeni Erich Kieffer, jolla oli mukanaan kirjallinen antautumiskehotus. Miettinen kieltäytyi antautumasta ja käski saksalaisia poistumaan saarelta välittömästi. Mecke komensi miehensä hyökkäämään ja vangitsemaan Miettisen. Miettinen pääsi pakoon, mutta saksalaiset aloittivat maihinnousun useasta kohtaa saaren pohjoisosissa suomalaisten rannikkotykkien tulituksesta huolimatta ja onnistuivat valtaamaan suuren osan saarta. Aamulla kello kuusi suomalaiset aloittivat vastahyökkäyksen, jota tuki entisen vihollisen Neuvostoliiton ilmavoimat yhteensä 36:lla hävittäjä- ja pommikoneella. Suomalaiset käyttivät tuttua mottiteknikkaa ja saivat saksalaiset saarrettua neljään mottiin, joista ensimmäinen antautui kello 12. Mecke haavoittui taistelussa ja antautui kello 18:45.
Saksalaisten tappiot olivat 155 kaatunutta ja 1231 sotavangiksi jäänyttä sekä noin kymmenen alusta. Suomalaisten tappiot olivat 36 kaatunutta, 67 haavoittunutta ja kahdeksan kadonnutta. Neuvostoliitto menetti kaksi hävittäjää ja yhden pommikoneen. Sotavangit luovutettiion Neuvostoliitolle.
Saksan hyökkäys oli Suomelle propagandavoitto
Suursaaren maihinnousu oli saksalaisille lopulta turha, koska Hitler antoi jo muutaman päivän päästä joukoilleen käskyn luopua Virosta. Suomalaisia vastaan suunnattu sotatoimi teki saksalaisista suomalaisten silmissä vihollisia, jotka tuli ajaa pois maasta. Hyökkäys Suursaareen aloitti Lapin sodan. Suomalaiset hyökkäsivät vetäytyviä saksalaisia vastaan ensimmäisen kerran 28. syyskuuta Pudasjärvellä ja suorittivat maihinnousun saksalaisten selustaan, Tornion Röytän satamaan 1. lokakuuta. Tornio vallattiin viikon kestäneiden taistelujen jälkeen ja Rovaniemi 17. lokakuuta. Käsivarren Lapissa käytiin muutaman kuukauden ajan asemasotaa suomalaisten ja saksalaisten välillä, kunnes viimeiset saksalaisyksiköt poistuivat Norjan puolelle 27. huhtikuuta 1945.
Suomalaisia kannusti Lapin sodassa Neuvostoliiton uhkaus vallata koko Suomi, jos saksalaisia ei karkoteta. Neuvostojoukot olivat jo vallanneet Petsamon ja Ivalon, josta ne poistuivat vasta syyskuussa 1945.