Suomen sodissa sotamiesten rohkeutta, sisua ja sinnikkyyttä ei tuskin voi liiaksi ylistää. Venäjää vastaan käyty jatkosota päättyi torjuntavoittoihin, joiden myötä Suomi sai pitää itsenäisyytensä. Sotahistoria on täynnä mielenkiintoisia yksityiskohtia, mutta hieman harvemmin puheenaiheeksi nousevat kuitenkin näiden sotilaiden rinnalla urheasti taistelleet nelijalkaiset ystävät.
Koira on ihmisen paras ystävä, kuulee usein sanottavan. Voidaan myös sanoa, että koira on ihmiselle korvaamaton kumppani sodankäynnissä. Monen muun sotakoiran ohella Taru, Pörri, Musti, Kessu, Reetu ja Minni laittoivat aikoinaan yhtä lailla oman kortensa kekoon säilyttääkseen Suomen itsenäisyyden. Voidaankin sanoa, että sekä talvi- että jatkosodan aikana sotasankareiksi nousivat myös lukemattomat koirat.
Talvisota muistetaan erityisen ankarista sääolosuhteista. Aina ei koiriakaan tietenkään voitu lumihangessa käyttää toivotunlaisesti, mutta tiedetään, että talvisotaankin osallistui kymmeniä koiria. Sen sijaan jatkosodassa koiria valjastettiin mukaan sotaan suurin joukoin. Joidenkin laskelmien mukaan Suomen jatkosodassa mukana oli jopa yli 800 koulutettua sotakoiraa.
Sodassa koirilta vaadittiin tiettyjä ominaisuuksia
On arvioitu, että Suomessa sotien aikana on hyvinkin erilaisissa tehtävissä käytetty jopa satoja koiria. Sodankäynnissä koirista oli meillä arvaamatonta apua, sillä hankalissakin sääolosuhteissa niiden kyltymätön innokkuus ja monet sellaiset kyvyt, joilta ihmisillä ei ole, täydensivät sotajoukkoja.
Mikä tahansa koirarotu ei luonnollisesti sodan kaltaisissa
poikkeuksellisissa ja stressaavissa olosuhteissa pärjännyt. Sodassa pärjäsivät
parhaiten suuret ja keskikokoiset koirarodut, kuten saksanpaimenkoira,
airdalenterrieri ja suomenajokoira. Aivan kuten ihmisillä, on koiriakin hyvin
erilaisia. Sotaan valittiin tietenkin hyvähermoisimmat, rauhallisimmat ja
voimakkaimmat koirat, jotka mukautuivat käskyihin mukisematta.
Sodassa niin sotilailta kuin sotakoirilta vaaditaan rautaisia hermoja.
Koulutetut ja lujahermoiset koirat osoittivat pystyvänsä sotatantereilla
toimimaan täysin ohjeiden mukaisesti odottamattomissakin tilanteissa.
Varuskuntien vakiokalustoa
Sotakoiria on käytetty kautta aikain sodissa niin Suomessa kuin muuallakin maailmalla. Myös tänä päivänä sodissa ja puolustustehtävissä koirat ovat arkipäivää. Armeijan joukoissa toimivilla koirilla on lukuisia eri rooleja ja niitä näkee esimerkiksi jäljitystehtävissä, panssarintorjuntajoukoissa, lääkintäjoukoissa ja pommijoukoissa.
Suomessa ei ole montaakaan sellaista varuskuntaa, joissa koiria ei työskentelisi. Sotilaspoliisit työskentelevät rinta rinnan koirien kanssa ja niiden välinen suhde huokuu luottamusta. Koirillekin työ tuntuu olevan jännittävää ja hauskaa puuhaa.
Ylivoimainen hajuaisti, terävä kuulo ja hurja vauhti
Suomen sodissa koirista oli korvaamatonta apua. Yksi koiran erityiskyvyistä on sen tarkka kuulo, jota hyödynnettiin esimerkiksi armeijan tukikohtien vartioinnissa. Koirat saattoivat varoittaa lähestyvästä vihollisesta jo paljon ennen kuin sotajoukot itse sitä huomasivat.
Harva koiran jäljittämä vihollinen pääsi karkuun innokkaasti perään syöksyvältä koiralta, joka koulutettiin varta vasten hyökkäämään ja pysäyttämään karkuun juoksevat viholliset. Koiran sinnikkyydestä, energisyydestä ja vauhdista oli suunnatonta apua myös viestitehtävissä.
Jotkut koirarodut ovat huomattavasti ihmisiä ketterämpiä ja nopeita. Ei siis ole ihmekään, että koirien nopeutta hyödynnetään muuallakin kuin sodankäynnissä. Koiraravit ovat joissain maissa todella suosittuja ja niistä voi lyödä jopa vetoa, samaan tapaan kuin monet hevosraveista innostuneet harrastavat urheiluvedonlyöntiä netissä. Esimerkiksi Isossa-Britanniassa, Yhdysvalloissa, Irlannissa ja Australiassa järjestetään koiraraveja, joissa yleisöllä on mahdollisuus lyödä vetoa kilpailun lopputuloksesta. Koiraraveissa vedonlyönti muistuttaa tietyllä tapaa paljonkin vedonlyöntiä hevosraveissa, sillä näissä molemmissa vedonlyöjät seuraavat usein tarkkaan kilpailuun osallistuvia yksilöitä ja niiden menestystä aiemmissa kisoissa, sekä pohtivat tarkkaan muita sellaisia ominaisuuksia, joilla voi olla vaikutusta kisamenestykseen.
Tarkan kuulon ja nopeauden ohella sodassa kenties vieläkin enemmän hyödynnettiin koiran pistämätöntä hajuaistia, jonka avulla pystyttiin jäljittämään niin omia kadonneita sotilaita kuin myös vihollisia. Omia haavoittuneita pelastui jopa satoja urheiden koirien ansiosta, sillä muussa tapauksessa kaukaa kantautuvia vaimeita avunhuutoja ei olisi kuultu.
Oletko jo nähnyt sotakoirille pystytetyn muistomerkin?
Jatkosodan jälkeen Suomi kiitti jokaista sodassa taisteluissa mukana ollutta koiraa kunniakirjalla. Kyseessä oli Marsalkka Mannerheimin aloite, jonka myötä hän halusi henkilökohtaisesti kiittää taisteluissa mukana vuosien 1941 ja 1944 välillä olleita koiria palveluksesta. Monet Suomen sodissa taistelleet koirat uhrasivat henkensä isänmaan puolesta, mutta moni myös selvisi sodasta ehjin nahoin ja pääsivät siviiliin viettämään leppoisia eläkepäiviä.
Vaikka sotakoirat ja koirien rooli Suomen sodissa harvoin nostetaankin nykyään puheenaiheeksi, ei niiden urotekoja Suomen sotahistoriassa ole sentään unohdettu. Rintamalla palvelleiden koirien muiston kunnioittamiseksi laadittiin Viitasaarella toukokuussa 2017 muistolaatta näiden koirien muistolle. Tähän muistolaattaan on merkitty nimeltä osa Suomen sotakoirista.