TALVISODAN KOKEMUS. SALPALINJA SYNTYY

Kirjoittaja Kimmo Valo, lähde Sotahistoriallinen keskusteluryhmä Facebookissa

Talvisodan puolustuksessa ei ollut syvyyttä. Oli vain koko lailla linnoittamaton pääasema eikä sen takana mitään.

Talvisodassa Suomella ei puolustusasemissa ollut juurikaan vakinaisia linnoitusasemia eikä loppujen lopuksi paljon muuta kuin juoksuhaudat. Eikä varsinkaan syvyyttä. Ennen sotaa varautuminen oli laiminlyöty, ja vaikka vastoin odotuksia Neuvostoliitto syksyllä 1939 antoikin Suomelle yllättävästi lisäaikaa melkein puolitoista kuukautta (Moskovan neuvottelut), ei mitään kummoisempaa puolustuslinjaa tuossa ajassa enää aikaan voinut saada.

Kokemuksesta viisastuneena välirauhan aikana alettiin Mannerheimin käskystä rakentamaan riittävän kauas pääpuolustusasemista Karjalan kannaksen taakse taainta linnoitettua puolustuslinjaa. Painopiste linjan rakentamisessa oli Suomenlahti-Luumäki -välillä, mutta ainakin viivana kartalla asema ulottui 1200 kilometrin mittaisena Petsamoon asti. Loppujen lopuksi hankkeesta tuli Suomen ja Pohjoismaiden mittakaavassa aikansa suurin rakennustyömaa.

Mannerheim antoi heti rauhan tultua 16.3. käskyn. Sen mukaan tuli tarpeen mukaan valmistautua puolustautumaan taaempana etulinjasta Suomenlahden-Virolahden-Luumäen asemissa. Linjan piti alussa edetä pohjoiseen Pielisjärvelle asti. Puolustuksen painopiste oli ymmärrettävästi juurikin etelässä, s.o. Suomenlahden-Luumäen välille, jonne samalla uudelleen järjestetyssä puolustusjärjestelyissä tulevan sodan varalle määrättiin (suunnitelmissa siis) kenraaliluutnantti Oeschin II Armeijakunta, 4 divisioonaa.

Päämajassa pidetyssä kokouksessa maaliskuun lopulla 22.3. (itse asiassa vastoin voimassa olevaa lakia Mannerheim pysyi välirauhan aikana edelleen sotajoukkojen ylipäällikkönä, toim.huom.) Mannerheimin käskystä pidettiin päämajassa neuvottelu, jonka jälkeen Mannerheim teki päätöksen Klamilan (Suomenlahti) ja Kivijärven (Luumäki) välisen alueen linnoittamisesta. Linnoitustöiden johtoon ylipäällikkö määräsi kenraalimajuri Hanellin. (jostain syystä ei pioneerikomentajaa, kenraalimajuri Sarlinia, toim.huom.)

Cannel-tykki Lemin Käärmeniemessä.

Salpalinjan suunniteltu suurin taisteluarvo oli siis eteläisen, edellä mainitun noin 100 kilometrin välisellä kaistalla. Tämä linja oli yhtenäinen ja huomattavaa on, että sille oli suunniteltu jonkin verran syvyyttäkin molempiin suuntaan. Haminan ja Taavetin välille suunniteltiin taaempi yhtenäinen panssarieste. Täällä Lappeenrannassakin on nähtävissä edelleen Salpalinjan rakennelmia monessa paikassa

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.