Valtio alkoi muokata sotakorvausteollisuutta kohti idänkauppaa pian sodan jälkeen

Toisin kuin usein esitetään, sotakorvaukset eivät synnyttäneet Suomen metalliteollisuutta, vaan niiden kautta valtionhallinnon ja teollisuuden 1930-luvun mittaan kriisiin ajautuneet suhteet saivat uuden muodon. Laivanrakennusteollisuus oli tämän muutoksen keskiössä, sillä se palveli sekä valtion että ulkomaankaupan tarpeita.

Jäänmurtaja Voiman suunnitteluun osallistuivat suomalaisten talvimerenkulun asiantuntijoiden lisäksi ruotsalaiset kollegat. Hietalahden Telakka rakensi 1950-luvulla myös sen sisaraluksen, Odenin, jolla lyhennettiin Suomen velkoja Ruotsille. Kuvatiedot: Aljasalo Niilo, kuvaaja. SMM.

FM Aaro Saharin väitöstutkimuksessa sotakorvausten, valtion teollisuuspolitiikan, idänkaupan ja laivanrakennusteollisuuden historiat muodostavat yhden kokonaisuuden. Suomalaisen yhteiskunnan kehityksen kannalta keskeiset teknologiat ja niiden rakentajat nousevat esiin politiikan ja talouden tuttujen kertomusten takaa.

Sodan jälkeen valtio ottaa kontrollin

1920- ja 30 -luvuilla liike-elämän toimijat olivat ohjanneet yhteiskunnan teknologiapolitiikkaa, mikä näkyi laivasto- ja jäänmurtajaohjelmissa. Heikko valtio oli ongelma viranomaisille, ja II maailmansota tarjosi keinot aiempaa tiukemman teollisuuspoliittisen kontrollin pystyttämiseen. Seurauksena oli törmäys sotakorvaushankkeen sisällä.

Sotakorvaukset eristettiin politiikasta irralliseksi kokonaisuudeksi. Valtataistelut teollisuuden ja valtion välillä käytiin tämän suljetun järjestelmän sisällä, eikä kumpikaan osapuoli selviytynyt muuttumattomana. Soteva-virastokäytti tarvittaessa kovia keinoja pakottaakseen yritykset pitämään toimitusaikatauluista kiinni.

Suomen suurin metalliteollisuusyritys Wärtsilä, jonka syntyä ei voi ymmärtää ilman valtion ja teollisuuden yhteistoimintaa näissä teknopoliittisissa hankkeissa, kykeni poikkeuksellisen asemansa avulla välttämään riskit ja kehittämään telakoitaan tulevaisuutta varten. Hietalahden telakan kehitys maailman johtavaksi jäänmurtajien rakentajaksi ei olisi onnistunut ilman valtion tukea. Riskit sen sijaan toteutuivat Valmetin telakoilla, joiden miljarditappiot johtuivat järjestelmän polkuriippuvuuksista.

Valtion telakoista rakennettiin poliittisesti jännittyneen idänkaupan varoventtiili. Sotevan järjestelmänrakentajat alkoivat jo vuonna 1947 muuttaa järjestelmää idänkauppaa kohti.

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.