Saksalaisten Sturmbock-linjaa Käsivarressa kartoitetaan ensimmäistä kertaa

Lapin sodan aikana Sturmbock-linja oli saksalaisten viimeinen linnoitettu asema Suomessa. Sieltä saksalaiset perääntyivät Norjan puolelle keväällä 1945 ja jättivät jälkeensä valtavasti korsuja, juoksuhautoja, piikkilankaa, hylsyjä ja miinoitteita.

Saksalaiset rakensivat puolustuslinjan Puna-armeijan varalle

Suomen käsivarren poikki kulkeva Sturmbock-puolustuslinja rakennettiin vuosina 1942-44 siltä varalta, että Neuvostoliitto olisi onnistunut valtaamaan eteläisemmän Suomen. Linjan tarkoituksena oli suojata Saksan Ruijaan (Finnmark) sijoittamien joukkojen mahdollista vetäytymistä kohti lounasta ainoaa kulkukelpoista reittiä pitkin, joka oli Narvikin ja Altan välinen valtatie. Samalla se oli osa Operaatio Birkeä, joka sisälsi saksalaisjoukkojen vetäytymissuunnitelmat koko Lapin alueelta.

Sturmbock-linjaa rakensi 2000-3500 miestä, joista mahdollisesti puolet oli neuvostoliittolaisia sotavankeja. Heidän myöhemmistä kohtalostaan ei ole tietoa, mutta osan arvellaan kuolleen nälkään, osan joutuneen saksalaisten teloittamiksi ja osan joutuneen omiensa teloittamiksi heidän palattuaan sotavankeudesta. Sotavankien lisäksi rakentamiseen osallistui muun muassa 750 puolalaista rakennusmiestä.

Rakennusmateriaalina oli kallio, johon hakattiin ja räjäytettiin korsujen ja juoksuhautojen pohjat, sekä kivenkappaleet.

Sturmbock-linjan pääasema sijaitsi Järämä-nimisessä paikassa Kilpisjärventien eli nykyisen E8-tien varressa, lähellä Ruotsin rajaa. Järämässä on entisöity matkailunähtävyydeksi korsuja, juoksuhautoja sekä tykkiasemia ja muita tuliasemia sekä alueelta löytynyttä sotilaskalustoa ja muita esineitä. Linja sijaitsi Lätäseno-joen länsipuolella ja ulottui Käsivarren kapeimman kohdan poikki lähelle Norjan rajaa.

Kaksi opiskelijaa innostui kartoittamaan koko Sturmbock-linjan

Kaksi sotahistoriasta kiinnostunutta yliopisto-opiskelijaa, geoinformatiikan opiskelija Aleksi Rikkinen ja taloussosiologian opiskelija Emil Sillanpää kiinnostuivat pääosin unohtuneesta Sturmbock-linjasta ja aloittivat sen tutkimisen Maanmittauslaitoksen julkisen laserkeilausaineiston avulla, josta he muokkasivat juoksuhaudat ja muut syvennykset paljastavan pintamallin.

Kesällä 2018 he kiertelivät  kuukauden ajan tutkimassa saksalaisten puolustuslinjaa paikan päällä ja paikansivat yli 800 ampuma-asemaa, lähes 500 korsua ja kymmeniä tykkiasemia. Niiden lisäksi löytyi muiden muassa likööripulloja, peltitölkkejä, hylsyjä ja piikkilankaa. Samalla he löysivät merkkejä aiemmin tutkimattomasta vankileiristä, jonka asukkaat olivat pakkotyössä puolustuslinjaa rakentamassa.

Maastossa tapahtuvaa kartoittamista he aikovat jatkaa kesällä 2019, neljältä maanpuolustusjärjestöltä saamansa rahoituksen turvin. Silloin on tarkoitus tutkia linjan pohjoispuolisia puolustusasemia sekä leiripaikkoja.

Suomi ja Saksa kävivät 1,5 kuukautta asemasotaa

Sturmbock-linja rakennettiin alun perin suojaamaan saksalaisia Puna-armeijalta, mutta tositoimissa Saksa käytti sitä vain suomalaisia vastaan Lapin sodan loppuvaiheessa. Neuvostoliiton kanssa tekemänsä välirauhansopimuksen vuoksi Suomen oli ajettava saksalaiset pois maaperältään. Uhkana Suomelle oli Puna-armeijan uusi hyökkäys Suomeen, joten vaihtoehtoja ei ollut.

Saksalaisjoukot vetäytyivät Sturmbock-linjan asemiin 25. marraskuuta 1944. Suomalaiset rakensivat asemat läheiseen Markkinan kylään, eivätkä yrittäneet vallata Sturmbock-asemaa, koska pienillä joukoilla olisi ollut liian riskialtista hyökätä linnoitettuihin asemiin – välirauhansopimuksella Suomen kenttäarmeija oli kotiutettu kesällä 1944 lukuun ottamatta vuosina 1924-25 syntyneitä varusmiehiä. Saksalaisilla oli puolustuslinjalla noin 12 000 miestä, suomalaisilla  kaksi pataljoonaa eli alle 2000. Lapin sodassa Suomen koko miesvahvuus oli noin 30 000, kun Saksalla oli ennen vetäytymisen alkua ollut Pohjois-Suomen alueella kaikkiaan 213 000 miestä. Ilmatukea ja tykistöä suomalaisjoukoilla ei ollut.

Asemasotaa suomalaisten ja saksalaisten kesken kesti vain 1,5 kuukautta, sillä saksalaiset vetäytyivät puolustuslinjaltaan 10. tammikuuta 1945. Lähtiessään he miinoittivat suuren osan asemistaan ja upottivat osan aseistaan ja ammuksistaan alueen järviin ja lampiin, joissa niitä on vieläkin. Suomen armeija ei ryhtynyt purkamaan miinoitteita vaan miestappioiden vähentämiseksi räjäytti saksalaisten asemat kasapanoksilla. Viimeiset saksalaisyksiköt poistuivat Suomen alueelta Norjaan 27. huhtikuuta. Virallisesti Suomen ja Saksan välinen sotatila päättyi vasta 1954.

Maanmittauslaitos on 2000-luvulla tehnyt laserkeilaamalla koko Suomen alueesta kolmiulotteiset kartta-aineistot. Laserkeilaus tapahtuu lentokoneesta käsin. Se on ilmakuvausta tarkempi menetelmä, kun halutaan kartoittaa maanpinnan muodot, eikä kasvillisuuskaan haittaa, toisin kuin ilmakuvauksessa. Kaukokeilaimien mittausetäisyys on 0,1 – 100 kilometriä ja tarkkuus alle 10 cm.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.