Pommikoneiden historia Suomessa

|

admin

Suomessakin on ollut omat pommikoneet ja niillä on siten oma historiansa myös Suomen ilmavoimissa. Nykyisellään kun puhutaan Puolustusvoimista, ei Suomella ole enää pommikoneita, jotka toiminnaltaan liittyvätkin enemmän hyökkäys- kuin puolustussotaan. Nykyaikaiset pommikoneet ovat kuitenkin aivan jotain muuta kuin ne, mitä aikoinaan Suomellakin oli.

Ilmavoimien alkuajat

Suomen itsenäistymiseen asti sotilasilmailua harjoittivat maamme alueella keisarillisen Venäjän lentojoukot.

Venäjän vallankumouksen jälkeen tammikuussa 1918 alkaneet sotatoimet punakaartin ja kenraali C.G.E. Mannerheimin johtamien valkoisten joukkojen välillä käynnistivät kotimaisen sotilasilmailun kehittymisen.

Valkoinen armeija sai kevättalvella 1918 Ruotsista lahjoituksina koneita, joilla varustetut lentojoukot muodostivat pohjan Suomen ilmavoimille. Ensimmäisenä maahan ehti helmikuun lopulla saapunut N.A.B. typ 9 Albatros -tiedustelu- ja koulukone, jonka siirtolento Vaasaan kuitenkin keskeytyi moottoririkkoon Pietarsaaressa.

Albatrosin sijasta ilmavoimien ensimmäisenä lentokoneena pidetäänkin yleensä Thulin typ D -tiedustelukonetta, joka tuli perille Vaasaan 6. maaliskuuta.

Päivämäärää on siitä lähtien juhlittu ilmavoimien perustamisajankohtana. Koneen lahjoitti ruotsalainen kreivi Eric von Rosen, jonka henkilökohtaisesta onnenmerkistä, Thulinin siipiin maalatusta sinisestä hakarististä tuli kaiken ilmavoimien lentokaluston kansallisuustunnus aina vuoteen 1945 asti.

Ilmavoimien vuoden 1918 joukkorakenteen muodostivat kaksi lento-osastoa, joiden tukikohtina toimivat Pohjois-Pirkanmaalla sijaitseva Kolho ja Viipurin Antrea

Hansa-Brandenburg -tiedustelukoneet olivat ilmavoimien pääkalustoa 1920- ja 30-luvun merilentotoiminnan valtakaudella. Kuva: ilmavoimat

Ensimmäisen maailmansodan vielä kestäessä ilmavoimat lähetti henkilöstöään oppiin keisarilliseen Saksaan, jonka kaatumisen jälkeen kouluttajia rekrytoitiin vuonna 1919 Ranskasta.

Gloster Gamecockien käyttöönotto vahvisti ilmavoimien osaamista hävittäjätoiminnassa. Kuva: ilmavoimat

Ensimmäiset pommikoneet 1930-luvulla

Suursodan uhka sai Suomenkin hankkimaan pommikoneita. 30-luvulla Suomessakin otettiin vaikutteita aikakauden ilmasotadoktriinien muotiopista, douhetismista. Sen mukaan konfliktit ratkaisisi vahva, hyökkäykselliseen toimintaan kykenevä ilma-ase, jonka pääkalustona toimivat tehokkaat pommittajat. Tämä näkyi myös aikakauden kalustohankinnoissa ja ilmavoimien organisaatiossa, jossa pommittajakalustolla oli suurehko painoarvo. Suomalaisten ensimmäinen varsinainen pommikone oli Bristol Blenheim.

Talvisota ja Suomen Ilmavoimat

Talvisota alkoi 30. marraskuuta, ja Suomen kaupunkeja pommitettiin laajasti. Ensimmäisenä sotapäivänä hävittäjät nousivat torjuntalennoille, mutta ensimmäiset ilmataistelut käytiin seuraavana päivänä 1. joulukuuta. Lentävät joukot joutuivat torjumaan vain hieman yli sadan toimintakuntoisen lentokoneen kalustollaan yli tuhannen myöhemmässä vaiheessa jopa yli kahdentuhannen taistelukoneen voimaa. Ilmavoimien tehtäviksi talvisodassa muodostuivat lentohyökkäysten torjunta hävittäjävoimalla etenkin rintaman selustassa ja kotialueella. Lisäksi pommittaja- ja tiedustelukonekalustolla suoritettiin rintamatilanteen selvittämisen kannalta elintärkeitä tiedustelulentoja sekä etenkin lähiselustaan suuntautuneita ilmahyökkäyksiä.

Pommikoneita oli ilmavoimillamme lentokunnossa 16 konetta.

– Kaikki 16 konetta olivat Bristol Blenheim Mk.I kaukotoimintakoneita. Koneet olivat hyviä pommi- ja tiedustelukoneita. Ainoa haitta oli koneiden vaatimaton pommikuorma (600-800 kg, käytännössä jopa vähemmän)

1939 Suomella oli 5 Junkers K-43 ja W-34 tiedustelu- ja häirintäpommituskonetta. 

Jatkosodassa Suomella oli jo paremmat taisteluvälineet

Maaliskuussa 1940 alueluovutuksiin päättynyttä talvisotaa seurasi välirauha, jonka kuluessa ilmavoimien varustelutilannetta parannettiin aktiivisesti. Valtion Lentokonetehdas korjasi vaurioitunutta lentokonekantaa ja rakensi lisenssillä uusia koneita.  Ilmavoimat lähti jatkosotaan uudella organisaatiolla, jonka rungon muodostivat kaksi hävittäjälentorykmenttiä sekä yksi pommituslentorykmentti. Päätyyppeinä olivat hävittäjistä Brewsterit, Fiatit, Fokker D.XXI:t, Morane M.S. 406:t, ja Curtiss Hawkit, tiedustelu- ja syöksypommittajista Fokker C.X:t ja pommittajista Bristol Blenheimit. Ilmavoimien kokonaisvahvuus oli 550 konetta.

Ilmavoimillamme oli jatkosodan alussa 21 tyydyttävää ja 3 välttävää pommituskonetta.

Ajanmukaista pommikonekalustoa sen sijaan saatiin hankittua lisää Talvisodan kuluessa, se on sitten jo taas ihan eri asia minkä verran niistä ennätti olla hyötyä enää Talvisodassa. ”Bristol Blenheim Mk.I ja Mk.IV. Talviso­dan aikana näitä pommitusvoimiemme sel­kärankana olleita koneita ostettiin lisää Eng­lannista 24 kappaletta, joista puolet oli ly­hytnokkaista I-mallia ja loput pitkänokkaista IV-mallia. IV-mallin koneista tuhoutui kaksi matkalla Suomeen ja loput koneet saapuivat perille 21.1.1940. Kaikki I-mallin koneet saa­puivat puolestaan Suomeen 26.2.1940.”

Lentorykmentti 4:n Blenheim pommikoneet suorittivat koko Talvisodan aikana yhteensä 423 sotalentoa, lentotuntien määrän ollessa yhteensä 851 tuntia. Pommeja pudotettiin yhteensä 6 320 kpl yhteispainoltaan 204 802 kg. Omille näkymättöminä, mutta hyödyllisinä pommituslentoina voidaan mainita vihollisen selustassa tapahtuneet rautateiden, maanteiden ja lentokenttien pommitukset, joista johtuen maavoimiamme kohtaan kohdistui pienempi paine kuin ilman kyseisiä pommituksia.

Bristol Blenheim

Bristol Blenheim oli kokometallirakenteinen pommitus- ja kaukotiedustelukone ja sen lakikorkeus ja lentoaika olivat todella huipputasoa ja esimerkiksi Neuvostoliiton tuolloisen hävittäjätorjunnan ulottumattomissa. Lentokoulutuksen painopiste oli nyt alakorkeuksissa tapahtuvassa pommituksessa sekä ilmakuvauksessa ja kaukotiedustelussa.

Jatkosodan etenemisvaiheen aikana ilmavoimat saattoi keskittyä kenttäarmeijan taistelun tukemiseen sen edetessä Karjalan kannakselle, Syvärille ja Maaselän kannakselle, sillä kotialueeseen kohdistuva ilmauhka oli talvisodan aikaa lievempi. Myös rintamalla ilmaylivoima oli selkeä, sillä Neuvostoliiton ilmavoimat joutui jakamaan voimiaan Saksan johtaman operaatio Barbarossan torjumiseen eteläisemmillä alueillaan. Asemasotavaiheen aikana ilmavoimat suoritti tiedustelulentoja sekä tuki kaikkien puolustushaarojen taistelua muun muassa pommituksin, ilmarynnäköin ja kaukopartio-osastojen kuljetuksin.

Lentorykmentti 4:ään kuuluvan Lentolaivue 46. Bl-129 pommituskoneen bensiinin ottoa Tikkakoskella vuonna 1940. Kuva: SA-kuva.fi

Maaleja olisi taatusti riittänyt suomalaisille pommikoneille jo 9.6. ja 10.6.1944. Pommituslentoja silloin ei kuitenkaan tehty.

11.6.1944 suomalaiset lähettivät peräti 6 Dornier pommikonetta pommittamaan Suomen kimppuun ryntääviä venäläismassoja. Näistä kuudesta vihollisen ilmatorjunta ampui alas kolme ja oma ilmatorjunta vielä neljännen.Tästä seurasi kehoitus pommittaa vain yöllä.

”Päivää seuranneena yönä eivät koneemme voineet kuitenkaan lentää huonosta säästä johtuen, mutta iltayöstä seuraavana päivänä eli 12. kesäkuuta olivat pommikoneemme matkalla jälleen. Nyt Lentorykmentti 4:n pommikoneita oli matkassa kaikkiaan 37 konetta (14 JK, 19 BL, 2 DB ja 2 DF) ja niiden lento suuntautui Kivennapa-Mainila maantieosuudelle, jossa koneidemme pommien kohteena olivat vihollisen panssarit ja sotilasrivistöt. Sää oli edelleen matalapilvisyyden vuoksi huono, minkä lisäksi tähystystä haittasi myös paikalla leijunut sumu ja tulipalojen savut. Silti koneiden pudottamat 29 650 kiloa pommeja (jotka koostuivat seuraavista pommeista: 44×250 kg sirpalepommeja, 40×100 kg miinapommeja, 56×100 sirpalepommeja ja 100×12,5 kg sirpalepommeja) osuivat hyvin tielle ja sen molemmin puolin, joten tiellä olleille ja sen viereen suojaantuneille vihollisille aiheutettiin tappioita, mutta myös oma Blenheim menetettiin kiivaassa ilmatorjuntatulessa.”

14.6. Venäjä hyökkäsi VT-linjaa vastaan Kuuterselässä saaden aikaan läpimurron. Pommituslentorykmenttimme yritti auttaa maavoimiamme omalta osaltaan: ”Lentorykmentti 4 pommitti illan ja yön kuluessa vihollisen panssariryhmityksiä Kuuterselässä 33 koneen voimin (11 JK, 14 BL, 3 DN, 3 DB ja 2 DF). Pommeja pudotettiin kaikkiaan 29 850 kiloa.”

Seuraavana päivänä pommarimme tukivat vastahyökkäystä Siiranmäessä: ”Pommituslentolaivue 44:n 11 Junkersia syöksypommitti vihollisen panssareita ja raketinheittimiä Siiranmäessä, pudottaen kohteeseen 17 kappaletta 500 kilon ja 25 kappaletta 250 kilon pommeja.

Pommituslentorykmentti – lentorykmentti 4

Junkers JU 88
Dornier DO 17

Asemasodan aikana riviin saatiin myös uutta kalustoa, josta suorituskykyisintä olivat saksalaisvalmisteiset Dornier Do 17- ja Junkers Ju 88 -pommittajat. Ilmapuolustuksen taistelua tuki merkittävällä panoksella hävittäjä-, hävittäjäpommittaja- ja syöksypommittajakalustolla Immolasta käsin toiminut Saksan Luftwaffen lento-osasto Kuhlmey.

22.6.1941 lensi Königsbergistä Etelä-Suomen ilmatilan kautta reittiä Salo-Lohja-Utti-Lappeenranta-Vuoksen suunta- (Terijoki-Kronstadt) 12 saksalaista Junkers JU 88 -pommikonetta miinoittamaan Kronstadtin meriväyliä ja Vienanmeren kanavaa. Suomalaiset ilmavalvontayksiköt näkivät koneet mm. Utissa klo 02.00, Luumäellä klo 02.01–02.27 ja Lemillä klo 02.00­–02.25. Taavetti Heikkisen havainto 02.30 sopii edellisiin erinomaisesti.

Paluulennolla koneet tankattiin Utin lentokentällä. Ensimmäiset koneet laskeutuivat 03.15 ja viimeiset 03.50. Koneet jatkoivat paluumatkaansa Utista 05.30 alkaen.

Suomen ainoa pommituslentorykmentti pudotti tärkeimpänä aikana 9.6-4.8. torjuttaessa Venäjän yritystä valloittaa koko Suomi yhteensä 1 330 836 kg pommeja, joista 1000 kg jytkyjä oli 118 kpl, 500 kg 463 kpl, 250 kg 1137 kpl ja 100 kg 3547 kpl.

Suomen pommikonetappiot Jatkosodassa olivat suuret – lähinnä siksi, että jouduttiin käyttämään vanhentuneita konetyyppejä – taas kerran oli säästetty ja se säästäminen jouduttiin maksamaan urhoollisten lentäjiemme verellä.

”Konetyypeittäin jakaantuneena pommikonemenetyksemme jakaantuivat seuraavasti: Blenheimejä 40 konetta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 97 Blenheimiä. Menetysprosentti 41,2 %.

DB-3 ja DB-3f koneita 8 kappaletta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 15 DB-3 konetta, joista yksi tuhoutui matkalla Suomeen (otettu huomioon konemenetyksissä). Menetysprosentti kaikkiaan 53,3 %.

Dorniereja 9 konetta + 1 Saksaan menetetty. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 15 Dornieria. Menetysprosentti 60 %. Tai 66,7% Saksaan menetetty kone huomioiden.

Pe-2 koneita 7 kappaletta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 8 Pe-2 ja Pe-3 konetta. Menetysprosentti 87,5 %.

Junkerseja 8 konetta. Kokonaismäärä ilmavoimissamme 24 Junkersia, joista yksi tuhoutui matkalla Suomeen (otettu huomioon konemenetyksissä). Menetysprosentti kaikkiaan 33,3 %.

Yhteensä 72 tuhoutunutta konetta. Pommikoneiden kokonaismäärä ilmavoimissamme 159 konetta. Menetysprosentti 45,3 % (Saksaan menetetty kone huomioiden, tuhoutuneita koneita yhteensä 73 eli 45,9%).

Kuten luvuista huomataan, olivat pommikoneidemme menetykset jatkosodan aikana erittäin suuret. Vihollisen hävittäjät ja ilmatorjunta kykenivät kuitenkin pudottamaan koneistamme vain 32 konetta, joka on 44,4 % kokonaistappioistamme ja 20,1 % koko pommituskone kalustostamme.”

Lapin sota

Toisen maailmansodan päätös oli ilmavoimien osalta lokakuussa 1944 alkanut Lapin sota, jossa pääasiassa pohjoiseen Suomeen sijoittuneet saksalaiset joukot karkotettiin sotatoimin aselevon velvoitteiden mukaisesti pois Suomen alueelta. Suomen pommikoneet loppuneet Jatkosodassa, vaan esimerkiksi vielä 9.8.1944 Pommituslentorykmentti 4. iski koko rykmentin voimin Suojärven asemalle 30 koneen voimin.

Pohjois-Suomeen muodostettiin hävittäjä- ja pommikoneista koostunut erikoisosasto, jonka tehtävänä oli tukea maa-armeijan taistelua hävittäjätorjunnan sekä lentotiedustelun ja pommituslentojen avulla.

Lapin sodan ja koko toisen maailmansodan viimeisen sotalennon teki ilmavoimissa valokuvauslennon huhtikuun neljäntenä päivänä vuonna 1945 suorittanut Dornier-pommittaja.

Sotavuosien jälkeinen aika

Lapin sodan päätyttyä keväällä 1945 Lentorykmentti 4 siirtyi rauhan ajan tehtäviin viimeisenä sotaa käyneenä joukko-osastona. Pariisin rauhansopimuksen perusteella lähes koko pommituskonekalusto poistettiin, jopa romutettiin rykmentin käytöstä. Vain muutama Bristol Blenheim jätettiin valokuvaus- ja yhteyskoneeksi.

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.