Jatkosodan hyökkäysvaiheen alussa, elokuussa 1941, Jalkaväkirykmentti 4, tuttavallisemmin tunnettu nimellä Punamustarykmentti, oli yksi Suomen armeijan iskukykyisimmistä yksiköistä. Sen ripeä ja määrätietoinen eteneminen Karjalan kannaksella ja myöhemmin Itä-Karjalassa sekä Maaselän kannaksella aina vuoden 1941 loppuun saakka oli osoitus erinomaisesta koulutuksesta ja tinkimättömästä johtajuudesta. Nämä taistelut käytiin usein äärimmäisen vaativissa olosuhteissa, korpien ja suomaiden halki, missä koko rykmentti saattoi edetä jopa kymmenen kilometriä tietöntä maastoa päivässä koukaten vihollisen sivustaan. Tämä ainutlaatuinen kyky liikkua vaikeassa maastossa ja yllättää vihollinen osoitti rykmentin poikkeuksellista joustavuutta ja taistelutahtoa.
Rykmentin komentaja, everstiluutnantti Valter Nordgren, oli henkilö, joka oli kouluttanut JR 4:stä todellisen hyökkäysnyrkin. Hänen visionäärinen johtajuutensa ja kyky insiproida joukkojaan olivat avainasemassa rykmentin menestykselle. Nordgrenin johdolla toteutettu nopea ja tehokas eteneminen mahdollisti useiden karjalaiskylien valtaamisen ehjinä, ennen kuin ne ehdittiin polttaa maan tasalle perääntyvien neuvostojoukkojen toimesta. Erityisesti syksyn edetessä Karjalan erämaissa, missä olosuhteet muuttuivat yhä haastavammiksi, Nordgrenin poikkeuksellinen kyky johtaa ja pitää joukkonsa koossa korostui. Hänen strateginen silmänsä ja taktinen nerokkuutensa mahdollistivat jatkuvat etenemisoperaatiot, jotka olivat kriittisiä Suomen joukkojen pyrkiessä saavuttamaan tavoitteensa nopeasti ja tehokkaasti.
Valter Nordgrenin tie Mannerheim-ristin ritariksi ja johtajan ura
Valter Nordgrenin poikkeukselliset saavutukset jatkosodan hyökkäysvaiheessa eivät jääneet huomaamatta. Hänet nimitettiin Mannerheim-ristin ritariksi numero 60 toukokuussa 1942, mikä oli selkeä tunnustus hänen ansioistaan ja johtajuudestaan. Esityksen tästä arvostetusta kunniamerkistä teki 8. divisioonan komentaja Bertel Winell, joka korosti sen kiireellisyyttä peläten, että tunnustus tulisi kenties liian myöhään. Tämä kiire kertoo jo itsessään Nordgrenin tekojen poikkeuksellisuudesta ja niiden vaikutuksesta sodan kulkuun. Ritariarvo oli symboli hänen rohkeudestaan, päättäväisyydestään ja kyvystään johtaa joukkoja äärimmäisissä tilanteissa.
Nordgrenilla oli jo ennen jatkosotaa merkittävää kokemusta, joka loi perustan hänen myöhemmälle menestykselleen. Talvisodassa hän palveli Päämajassa Taktillisessa toimistossa, mikä antoi hänelle syvällisen ymmärryksen sodankäynnin strategiasta ja taktiikasta. Kuitenkin juuri jatkosodassa hän nousi esiin taitavana rintamakomentajana, joka kykeni soveltamaan teoreettista tietoaan käytännössä. Hän johti JR 4:ää menestyksekkäästi aina vuoteen 1943 saakka, minkä jälkeen hän siirtyi VI armeijakunnan esikuntapäälliköksi, missä hän jatkoi merkittävää työtään sodankäynnin suunnittelun parissa. Nordgrenin johtajuus ulottui myös Lapin sodan rintamille, jossa hänen komentonsa alla ollut Jääkäriprikaati eteni määrätietoisesti aina Ivaloon saakka, osoittaen jälleen hänen kyvynsä johtaa joukkoja haastavissa olosuhteissa ja saavuttaa tavoitteet.
Perintö ja muisto
Viipurissa vuonna 1899 syntynyt Valter Nordgren eli merkityksellisen ja vaiheikkaan elämän, omistaen suuren osan siitä Suomen puolustukselle. Hän nukkui pois 68-vuotiaana Helsingissä 26. toukokuuta 1968 ja hänet on haudattu Hietaniemen hautausmaalle. Valter Nordgrenin perintö elää edelleen suomalaisessa sotahistoriassa esimerkkinä poikkeuksellisesta johtajuudesta ja uhrauksista isänmaan puolesta. Hänen johtamansa Punamustarykmentin tarina ja sen nopea eteneminen Karjalan korpimaisemissa ovat osoitus siitä, miten määrätietoisuudella ja tinkimättömällä tahdolla voidaan saavuttaa merkittäviä tuloksia jopa ylivoimaisilta vaikuttavissa tilanteissa.