Everstiluutnantti Kuiri sai pelottoman soturin ja taitavan johtajan maineen jo talvisodan Summan ankarissa taisteluissa. Kapteeni Kuiri johti JR 15 pataljoonaa Lähteen lohkolla, ja tilanne vaati luovuutta: hänen kerrotaan hyödyntäneen bensapulloja ja kasapanoksia panssareiden tuhoamiseen niiden sivuista ja selustasta. Kymmenien vaunujen tuhoutuminen kertoi sekä taktiikan tehokkuudesta että komentajan rohkeudesta, kun punalentäjät seuraavana päivänä ihmettelivät palavia jälkiä asemissa.
Kuiri jatkoi taisteluita Viipurin suunnalla ja Näykkijärvellä talvisodan loppuun asti. Hänen johdollaan pataljoonan toiminta oli systemaattista, mikä vahvisti suomalaisten puolustusta Mannerheim‑linjalla. Välirauhan jälkeen hän siirtyi JR 5:een, valmistautuen jatkosodan haasteisiin.
Aikainen elämä ja jääkäriura
Auno Johannes Kuiri syntyi Tervolassa 25. syyskuuta 1897 maanviljelijä Pekka Kuirin ja Greta Pallarinin perheeseen. Nuorena hän lähti jääkärikoulutukseen Saksaan vuonna 1916, missä hän taisteli Itärintamalla ensimmäisessä maailmansodassa muun muassa Riianlahdella.
Vuonna 1918 Kuiri palasi Suomeen jääkäritukijoukon mukana ja osallistui sisällissodan taisteluihin mm. Tampereen valtauksessa ryhmänjohtajana. Jo tuolloin hän osoitti johtajuutta ja sitoutumista Suomen itsenäisyyden puolustamiseen.
Jatkosodan koettelemukset
Jatkosodan aikana Kuiri johti pataljoonaa JR 5:ssä ja haavoittui vakavasti Säiniöllä. Kertoakseen tilanteesta, Joppe Karhunen kertoo, kuinka Kuiri avasi tulen vihollisen rynnätessä konekiväärin ampujan kaaduttua. Hän sai haavoittua olkavarteensa, mutta kävi ensiavussa ja palasi komentopaikalle seuraavana päivänä.
Kesäkuussa 1944 Kuiri komentoi II/JR 5:ttä torjuntataisteluissa Perkjärvellä puna-armeijan hyökkäyksen pysäyttäjänä. Heinäkuun lopussa hänet nimitettiin Mannerheim‑ristin ritariksi numerolla 128 juuri näistä ansioista
johtaja ja ristiriidan jälkeen
Mannerheim‑ristin saajana Kuiri siirtyi komentajaksi JR 25:een, “Piikkirykmenttiin”, ja osallistui tärkeisiin taisteluihin Karisalmella ja Ihantalassa. Näissä koitoksissa hän osoitti jatkuvaa kykyään johtaa sotilaita vaikeissa tilanteissa.
Syntyen vuonna 1897, Kuiri perusti elämäntyönsä myös sodan jälkeen. Hän toimi mm. Turun Käsi‑ ja Pienteollisuusyhdistyksen toiminnanjohtajana vuoteen 1969 saakka, mikä osoittaa hänen sitoutuneisuuttaan yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen.
perhe ja elämä sodan jälkeen
Kuiri oli naimisissa Aili Mikkolan kanssa – perheeseen syntyi kaksi lasta. Jatkosodan jälkeen hän pidätettiin asekätkentäepäilyjen vuoksi, viettäen kuusi viikkoa vankeudessa. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta vuonna 1949 siirtyen siviiliuralle.
Turussa Kuiri johti Käsi‑ ja Pienteollisuusyhdistystä vuosikymmeniä, osallistua mm. Punaisen Ristin Killan toimintaan. Hän kuoli Turussa 16. maaliskuuta 1978, 80‑vuotiaana, ja on haudattu Turun uudelle hautausmaalle