Partisaanit – vapaustaistelijoita vai sotarikollisia?

|

admin

“Tänään en voi luokses tulla, yöhön synkkään tieni käy. Vaikka etsii silmät sulla, varjoista ei mitään näy”. Sauvo Puhtilan sanoittamasta Partisaanivalssista tuli hitti vuonna 1983 Arja Saijonmaan esittämänä. Hiukan toisenlaisina käännöksinä sitä olivat esittäneet muun muassa KOM-teatteri ja Cumulus-yhtye, jossa Hector eli Heikki Harma aloitti musiikillisen uransa. Kappaletta ei ole juurikaan soitettu sen jälkeen, kun neuvostopartisaanien tuhotöistä uskallettiin alkaa puhua Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen. Neuvostoliiton ollessa voimissaan partisaanien tuhotöistä Suomessa vaiettiin aktiivisesti, osana Paasikiven-Kekkosen linjaa ja suomettumispolitiikkaa.

Puolalaisten vapaustaistelijoiden laulu

Partisaanivalssia ei ole Discogs-tietokannan mukaan levytetty missään muualla kuin Puolassa ja Suomessa. Se on puolalaisen apteekkari Stanislaw Magierskin säveltämä laulu vuodelta 1943. Magierski kuului vastarintaliikkeeseen, joka taisteli natseja vastaan. Natsi-Saksa oli valloittanut Puolan vuonna 1939. Nämä puolalaiset partisaanit voidaan siis laskea vapaustaistelijoiksi.

Toisen maailmansodan aikana partisaaneiksi laskettavia, sissisotaa harjoittaneita vastarintaliikkeitä toimi ainakin Jugoslaviassa, Ranskassa, Serbiassa ja Italiassa. Suomalaisia sissejä saatettiin myös kutsua partisaaneiksi. Sotien jälkeen partisaaneiksi on kutsuttu lähinnä kommunistisiin sissiorganisaatioihin kuuluvia. Vuonna 1949 solmitun Geneven sopimuksen mukaan partisaanit rinnastetaan miliiseihin ja vapaaehtoisiin sotilaisiin, jos heillä on johtajana alaisistaan vastuussa oleva henkilö, jos he kantavat aseitaan avoimesti ja jos heillä on jokin yhtenäinen välimatkan päästä erottuva tunnus, sekä jos he noudattavat kansainvälisiä sodan sääntöjä. Muuten he ovat laittomia taistelijoita, joita ei tarvitse kohdella sotavankeina.

Siviilien murhia ja muita sotarikoksia Suomessa

Suomessa Jatkosodan aikana toimineet neuvostoliittolaiset partisaanit eivät taistelleet synnyinmaassaan kansansa vapauden puolesta. Vuosina 1941-44 nämä Neuvostoliiton kommunistipuolueen (NKP) alaiset puolisotilaalliset joukot tekivät yhteensä 45 iskua pieniin kyliin tai yksittäisiä siviilejä vastaan Kuhmossa, Lieksassa, Liperissä, Pielisjärvellä, Suomussalmella, Kuusamossa, Sodankylässä, Savukoskella ja Sallassa. Niissä sai surmansa 181 siviiliä. Tyypillisesti partisaanit tuhosivat koko kylän ja tappoivat sen asukkaat, mutta esimiehilleen ilmoittivat tuhonneensa varuskunnan. Neuvostoliitto palkitsi partisaanejaan mitaleilla.

Kuuluisin partisaanien isku tapahtui Inarin Laanilassa 4. heinäkuuta vuonna 1943, kun partisaanit hyökkäsivät Oulun hiippakunnan piispa Yrjö Wallinmaata kuljettanutta autoa vastaan ja tappoivat matkustajat. Nelostien varressa on tapahtumapaikalla muistomerkki. Saman kuukauden 7. päivänä neuvostopartisaanit hyökkäsivät Savukosken Seitajärven kylään ja tappoivat 11 naista ja lasta sekä kaappasivat mukaansa kolme, joiden jäännökset löydettiin vasta vuonna 2006. Syvimmillään Suomen puolella partisaanit toimivat Liperin Korpivaarassa, jossa he iskivät samana päivänä.

Partisaani-iskuilla Neuvostoliitto pyrki kylvämään kauhua suomalaisten siviilien joukkoon ja siinä myös onnistuivat. Suomen lain mukaan neuvostopartisaanien iskut olivat sotarikoksia ja murhia, jotka eivät rikoksina vanhene koskaan. Rikoksista ihmisyyttä vastaan voidaan tuomita takautuvasti, eli tuomio voidaan antaa jo ennen lain säätämistä tehdyistä rikoksista. Keskusrikospoliisi aloitti partisaanitoimintaa koskevan murha- ja sotarikostutkinnan vuonna 1999, mutta tutkinta jouduttiin keskeyttämään vuonna 2003, koska Venäjän valtio ei antanut lupaa arkistojensa tutkimiseen. Venäjällä partisaanit ovat edelleen kunniakansalaisen asemassa.

Partisaanien kouluttajasta Neuvostoliiton johtajaksi

Suomessa toimineiden neuvostopartisaanien päämaja toimi Belomorskissa eli Sorokassa Vienanmeren rannalla. Toimintaa johtivat salaisen poliisin NKVD:n kenraalimajuri Sergei Vershilin, kommunistisen puolueen virkailija Gennadi Kuprijanov ja Komsomol-nuorisojärjestön edustaja Juri Andropov, joka koulutti partisaaneja. Andropov ehti toimia Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteerinä eli Neuvostoliiton johtajana hiukan toista vuotta ennen kuolemaansa, vuosina 1983-84.

Sota-aikana Suomessa kiinni saatujen partisaanien kohtalo oli sinetöity: heidät ammuttiin joko välittömästi tai kuulustelujen jälkeen. Myös kiinni saaduista noin tuhannesta desantista suurin osa ammuttiin, mutta osa sai vankilatuomion. Desantit pudotettiin yleensä lentokoneista, laskuvarjoilla, mutta osa saapui Suomeen veneellä tai hiihtäen. Desanttien tehtäviin kuuluivat vakoilu ja sabotaasit lähinnä sotilaskohteita vastaan, mutta partisaanien kohteina olivat siviilit.

Yksi kommentti artikkeliin ”Partisaanit – vapaustaistelijoita vai sotarikollisia?”

Vastaa

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.