Suomi joutui Talvisotaan huonosti valmistautuneena. Puolustushankintoja oli 1930-luvun mittaan lykätty, koska suursotaa ei pidetty mahdollisena – poikkeuksena erittäin kalliin panssarilaiva Ilmarisen hankinta. Toisaalta oli pelätty, että liian hyvissä ajoin hankittu puolustusmateriaali olisi vanhentunutta siinä vaiheessa, kun sitä tarvittaisiin.Cajanderin hallitus oli hiukan kasvattanut varustelumäärärahoja, mutta pääministeri A.K. Cajander oli vielä kesäkuussa 1939 eli puoli vuotta ennen Talvisodan syttymistä ilmaissut tyytyväisyytensä siitä, että Suomen armeijan hankintoja oli lykätty myöhemmäksi.
Elokuussa 1939 Saksa ja Neuvostoliitto solmivat hyökkäämättömyyssopimuksen eli Molotov-Ribbentrop-sopimuksen, jonka salaisessa lisäpöytäkirjassa Suomi luettiin Neuvostoliiton etupiiriin. Suomessa etupiirijaosta ei tiedetty mitään. Sopimuksen käytännön toteutus alkoi Saksan osalta hyökkäyksenä Puolaan syyskuussa 1939. Loka-marraskuussa Neuvostoliitto vaati Suomelta alueluovutuksia, ja kun Suomi ei neuvotteluissa niihin suostunut, Neuvostoarmeija hankki tekosyyn hyökkäämiseen ampumalla omia asemiaan Mainilan kylässä 26. marraskuuta ja syyttämällä siitä Suomea. Varsinainen hyökkäys alkoi 30. marraskuuta tykistön ja pommikoneiden voimin. Suomen armeija oli asemissa ylimääräisten harjoitusten (YH) ansiosta ja aloitti torjuntataistelut.
Sotilasunivormuna kokardi ja vyö
Ylimääräisten harjoitusten aikana syntyi käsite ”Malli Cajander”, kun osalle miehistä ei ollut antaa muita varusteita kuin kokardi ja miehistövyö. Edes aseita ei riittänyt kaikille. Siviilivaatteissa taistelevat miehet olivat kirjava näky, mutta suurin osa miehistä oli ammattinsa puolesta osannut pukeutua ainakin lämpimästi, mistä oli hyötyä kovissa pakkasissa.
Neuvostoliiton tavoitteena oli Suomen nopea kukistaminen suurella miesylivoimalla. Taktiikkaa on kuvailtu paraatimarssiksi – esimerkiksi Suomussalmella Raatteen tien taistelussa 1.-7. helmikuuta 1940 tuhotussa kuormastossa oli mukana tarvikkeet voitonparaatin järjestämiseen Oulussa. Mottitaktiikkaa käyttämällä suomalaiset tuhosivat siellä 44. divisioonan, jonka vahvuus oli moin 14 000 miestä. Sotasaaliiksi saatiin muun muassa 4822 kivääriä, 190 pikakivääriä, 106 konekivääriä, 29 panssarintorjuntatykkiä, 71 kenttä- ja ilmatorjuntatykkiä, 40 panssarivaunua, 1170 hevosta ja 260 kuorma-autoa, joista tuli hyvä vahvistus Suomen armeijan kalustoon.
Asevarustelua vihollisen aseilla
Mottitaktiikkaa käytettiin Talvisodassa laajasti. Esimerkiksi Laatokan Karjalassa oli tammikuussa 1940 kaikkiaan 12 mottia, joissa saarretut hyökkääjät näännytettiin antautumiskuntoon. Jo ensimmäisissä torjuntataisteluissa käytettiin mottitaktiikkaa, esimerkiksi 6.-24. joulukuuta 1939 käydyssä Tolvajärven–Ägläjärven taistelussa 4000 suomalaista voitti Neuvostoliiton 139. divisioonan, jonka vahvuus oli 20 000 miestä ja joka sai vahvistuksia 75. divisioonalta. Suomalaisia kaatui tuossa taistelussa 630, neuvostoliittolaisia 4800.
Kaikkiaan Suomi sai Talvisodassa sotasaaliina 25 248 kivääriä, 1574 pikakivääriä, 954 konekivääriä, 125 panssarintorjuntatykkiä, 94 kranaatinheitintä, 89 kenttäkanuunaa sekä 49 kenttähaupitsia. Asekorjaamoilla aherrettiin sotasaalisaseiden saamiseksi käyttökuntoon.
Suomi osti, mitä sattui maailmalta saamaan
Samaan aikaan Suomi hankki aseita maailmalta ja sai niitä myös lahjoituksina valtioilta, jotka eivät hyväksyneet Neuvostoliiton hyökkäystä Suomeen. Myötätunto ja tuki Suomea kohtaan oli laajaa, olihan jopa YK:n edeltäjä Kansainliitto erottanut Neuvostoliiton, syynä juuri hyökäys Suomeen.
Suomi sai tai osti yhteensä 77300 kivääriä Ruotsista ja Unkarista, 5800 pikakivääriä Ranskasta, Ruotsista, Belgiasta, 68 panssarintorjuntatykkiä Ranskasta ja Ruotsista, 374 ilmatorjuntatykkiä Italiasta, Ruotsista, Englannista, Saksasta ja Unkarista sekä kaikkiaan 287 kenttätykkiä tai haupitsia eri Euroopan maista. Näihin määriin verrattuina osa sotasaalisaseiden määristä näyttää pieniltä, mutta on syytä muistaa, että osa ulkomaisista asetoimituksista saapui perille vasta juuri ennen sodan päättymistä.
Sotasaalisaseilla oli suuri merkitys erityisesti Talvisodan alkuvaiheessa, kun kalustohankintoja ulkomailta vasta aloiteltiin. Oikeiden aseiden puuttuessa panssarivaunuja piti pysäyttää kasapanoksilla, polttopulloilla ja jopa tunkemalla metrisiä koivuhalkoja telaketjujen väliin.
Sieltä sun täältä haalittu kalusto oli kirjavaa, ja jokaiseen asetyyppin ja kaliiperiin tarvittiin tietysti juuri sopivat ampumatarvikkeet. Kirjavuus näkyy erityisen hyvin lentokoneissa, joita oli yli kolmeakymmentä tyyppiä. Suomi osti lentokoneita Etelä-Afrikasta, Yhdysvalloista, Iso-Britanniasta, Italiasta ja Ruotsista, kaikkiaan 147 kappaletta. Lisäksi Suomi sai Englannilta lahjoituksena 30 Gloster Gladiator -hävittäjää sekä Ranskalta 30 Morane Saulnier -hävittäjää. Sotasaaliskoneita Suomi otti Neuvostoliitolta kaikkiaan 30 kappaletta.