Hangosta on taisteltu monta kertaa

Sotilaita ampumapesäkkeessä Hangon rintamalla jatkosodan aikana vuonna 1941. SA-kuva.

Hanko on ollut sotilaallisesti tärkeä paikka jo 1600-luvulta lähtien. Hankoniemen kärki on Suomen mantereen eteläisin kohta Suomenlahden suulla ja sieltä käsin on helppo hallita Suomenlahden liikennettä. 1900-luvun alun suurimmilla tykeillä Hangosta oli mahdollista ampua Suomenlahden keskelle, 40 kilometrin päähän.

Hankoniemi oli toista vuotta Neuvostoliiton tukikohtana

Ensimmäisen maailmansodan aikana Venäjä linnoitti Suomenlahden etelä- ja pohjoisrantoja suojellakseen pääkaupunkiaan Pietaria. Pietari Suuren merilinnoitukseksi nimetyn rannikkopuolustusjärjestelmän läntisin puolustuslinja kulki Hangosta Viron Hiidenmaalle. Viron ja Suomen itsenäistyessä linnoitteet vaihtoivat omistajaa, minkä Venäjä ja myöhemmin Neuvostoliitto kokivat uhkaksi.

Elokuussa 1939 Saksa ja Venäjä jakoivat Euroopan suuressa sulle-mulle-pelissä, jonka lopputulos kirjattiin Molotov-Ribbentrop-sopimuksen salaiseen lisäpöytäkirjaan. Suomesta tuli Neuvostoliiton etupiiriä. Lokakuussa 1939 käydyissä neuvotteluissa Neuvostoliitto vaati Suomea luovuttamaan lähellä Leningradia sijainneet alueet, Suomenlahden ulkosaaret, Hangon ja Lappohjan sataman. Neuvostoliitto perusteli vaatimuksiaan omalla turvallisuudella ja suursodan uhkalla. Suomi ei suostunut luovuttamaan muuta kuin Terijoen ja Kuokkalan mutkan. Sota alkoi Mainilan laukauksilla 26. marraskuuta. Neuvostoliiton hyökkäyssuunnitelmat oli laadittu jo ennen neuvotteluja, keväällä 1939.

Talvisota päättyi Moskovan rauhaan ja rauhansopimuksen mukaisesti Suomi luovutti Neuvostoliitolle toiseksi suurimman kaupunkinsa Viipurin ja suuren osan Karjalaa, osan Sallan ja Kuusamon kunnista, Kalastajasaarennon ja Suomenlahden ulkosaaret sekä vuokrasi koko Hankoniemen Neuvostoliitolle tukikohdaksi 30 vuoden ajaksi. Enimmillään Hankoniemellä oli 10 000 neuvostosotilasta.

Harparskog-linja suojasi Suomea puna-armeijalta

Välirauhan alkaessa Suomi alkoi rakentaa puolustuslinjaa suojaamaan Suomea ja erityisesti Helsinkiä hyökkäykseltä, johon Neuvostoliiton oli mahdollista ryhtyä Hankoniemeltä käsin. Harparskog-linjalle suunniteltiin rakennettavaksi 187 betonibunkkeria, joista 46 ehti valmistua ennen jatkosodan alkamista. Kivistä panssariestettä rakennettiin 3,8 kilometriä ja piikkilanka-aitaa vedettiin 58 kilometriä. Suurin osa betonibunkkereista rakennettiin saariin.

Jatkosodan alussa Hangon rintamalla oli melko rauhallista järeän puolustuslinjan ansiosta. Hangon saaristossa käytiin kuitenkin armottomia taisteluja. Saarista on hyvin vaikeaa perääntyä, ja siksi saarilla taisteltiin usein verisesti ja viimeiseen mieheen. Hankoa myös pommitettiin ahkerasti. Suomi valtasi Hankoniemen takaisin vuoden 1941 lopulla, neuvostojoukkojen peräännyttyä meriteitse Leningradiin. Perääntymisen turvaksi neuvostojoukot virittivät muutamiin asemiinsa automaattisesti ampuvia konekiväärejä sekä miinotteita.

Neuvostojoukkojen poistuttua alkoi Hankoniemellä liikkua toisen suurvallan sotilaita, kun saksalaissotilaiden lomakuljetukset ohjattiin kulkemaan Hangon Tulliniemen kautta. Niemessä on edelleenkin sekä saksalaisten että neuvostoliittolaisten rakennuksia. Neuvostolinnoitteita on edelleen pitkin Hankoniemeä ja Harparskog-linjan linnotteistakin suuri osa on edelleen nähtävissä. Hangon rintamamuseossa esitellään Hankoniemen sotaisaa historiaa. Näyttely uudistettiin vuosina 2016-17.

Edellisen kerran saksalaissotilaita oli Hangossa vuonna 1918, osallistumassa Suomen sisällissotaan.

Hanko on ollut maailmanpolitiikan polttopisteessä jo 1600-luvulta lähtien

Hankoniemi on kiinnostanut Suomen ja silloisen Ruotsi-Suomen itänaapuria jo 1600-luvulta lähtien, jolloin Ruotsi rakensi sinne Bruneskärin skanssiksi kutsutun linnoitteen, joka oli osa sen rannikonpuolustusjärjestelmää.

Vuonna 1714 Venäjän merivoimat sai ensimmäisen voittonsa Riilahden taistelussa, Hangon länsipuolella. Mukana oli tuuria: Ruotsin kuninkaalliset sotalaivat eivät juuri pystyneet liikkumaan tyynen sään vuoksi, jolloin venäläisten soudettavat kaleerit saivat liikehtiä vapaasti. Niitä oli noin 60, suurimmissa lähemmäs 200 miestä. Taistelussa kaatui 361 ruotsalaista ja loput 600 jäivät vangeiksi. Venäläisiä osallistui taisteluun noin 4000 ja heistä 469 kaatui tai haavoittui.

Riilahden taistelu oli osa suurta Pohjan sotaa. Ruotsin maavoimat oli tuhottu Suomen alueelta jo helmikuussa 1714 Napuen taistelussa, joka käytiin Isossakyrössä. Seuraavaksi koettiin isonvihan aika, jolloin venäläissotilaat terrorisoivat Suomen aluetta. Uudenkaupungin rauhassa 1721 Ruotsi joutui luovuttamaan Sortavalan, Viipurin ja alueet niiden ympäriltä.

Ruotsi rakensi Hankoon linnoituksen 1700- ja 1800-lukujen vaihteessa, mutta Venäjä valtasi sen Suomen sodassa 1808-09 – ilman taistelua, koska koko ruotsalainen varuskunta oli komennettuna Suomenlinnan joukkoja vahvistamaan. Uudet isännät räjäyttivät linnoituksen maan tasalle vuosina 1854-56 käydyn Krimin sodan aikana.

Hanko on edelleenkin strategisesti tärkeä

Riilahden taistelusta lähtien on Venäjän ja myöhemmän Neuvostoliiton merivoimilla ollut melkein aina laiva, jonka nimi on Gangut eli Hanko venäjäksi. Venäjän laivaston päivää vietetään heinäkuun viimeisenä päivänä juuri Riilahden taistelussa saadun voiton muistoksi.

Sanotaan, että se, joka hallitsee Hankoa, hallitsee Suomenlahtea. Siksi Hanko on edelleenkin strategisesti tärkeä paikka. Hangon merkitys muistettiin uudelleen vuonna 2016, kun Suomen kutsumat amerikkalaissotilaat harjoittelivat maihinnousua Hankoniemellä ja venäläinen tiedustelulaiva seurasi harjoitusta aluevesirajan ulkopuolelta. Suurvalloilla on tapana tehdä kaiken varalta erilaisia suunnitelmia, ja Hanko esiintyy taatusti niin Venäjän kuin Yhdysvaltain suunnitelmissa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.