Jatkosota

Sodan tarinoita: Mannerheim-ristin ritarit – Suomen itsenäisyyden symbolit

kirjoittaja

Mannerheim-risti, virallisesti Vapaudenristin 2. luokan Mannerheim-risti, on Suomen arvostetuin sotilaallinen kunniamerkki, joka myönnettiin poikkeuksellisista urotöistä sodan aikana. Se perustettiin joulukuussa 1940 ja nimettiin marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin mukaan, joka oli Suomen armeijan ylipäällikkö toisen maailmansodan aikana. Risti oli tarkoitettu palkitsemaan sotilaita heidän poikkeuksellisesta rohkeudestaan, johtajuudestaan ja menestyksestään taistelussa. Kuitenkin Mannerheim-ristin merkitys ulottuu paljon pidemmälle kuin pelkkä sotilaallinen tunnustus; se on syvä symboli suomalaisesta sisusta, uhrauksista ja tinkimättömästä tahdosta puolustaa maata. Ristin saajia, Mannerheim-ristin ritareita, kunnioitetaan edelleen kansallisina sankareina, jotka omalla esimerkillään ja teoillaan ovat vaikuttaneet ratkaisevasti Suomen itsenäisyyden säilyttämiseen.

Sodan tarinoita: Kersantti Mantereen sotaretket – Koivikkomäen ihme

kirjoittaja
panssarintorjunta

Kersantti Onni Mantereen nimi on kaiverrettu suomalaiseen sotahistoriaan poikkeuksellisena panssarintorjuntamiehenä, jonka rohkeus ja taituruus Kiteen Koivikkomäellä heinäkuussa 1941 muodostivat yhden jatkosodan alkuvaiheen merkittävimmistä taistelutapahtumista. Hänen toimintansa osoitti suomalaisen sotilaan sitkeyden ja kyvyn vastata ylivoimaiseen viholliseen tilanteessa, jossa teknologinen etumatka oli Neuvostoliiton panssarijoukkojen puolella. Mantereen suoritukset eivät ainoastaan torjuneet välitöntä uhkaa, vaan kohottivat myös joukkojen taistelutahtoa ja uskoa omiin kykyihin vastustaa hyökkääjää.

Sodan varjoja Suomenlahdella: matkustajakone Kalevan traaginen kohtalo

kirjoittaja
kaleva

Kesäkuun 14. päivä 1940, keskellä välirauhan haurasta tunnelmaa, Suomenlahdella tapahtui julmuus, joka jäi pitkäksi aikaa vaietuksi luvuksi Suomen historiaan. Tallinnasta Helsinkiin matkalla ollut Aero Oy:n matkustajakone Kaleva, tyypiltään Junkers Ju 52, ammuttiin alas Neuvostoliiton pommikoneiden toimesta. Tämä teko, joka vaati yhdeksän viattoman ihmisen hengen – kahden miehistön jäsenen ja seitsemän matkustajan, joukossa diplomaatteja eri maista – oli paitsi kansainvälisen oikeuden räikeä loukkaus myös järkyttävä ennakkovaroitus tulevasta. Tapaus sattui vain kaksi päivää ennen kuin Neuvostoliitto miehitti Baltian maat, mikä alleviivasi alueen kiristyneen geopoliittisen tilanteen arvaamattomuutta ja Neuvostoliiton aggressiivisia toimia sen etupiiriksi katsomillaan alueilla.

Sodan Tarinoita: Tali-Ihantalan Suurtaistelu – Suomen Kohtalon Hetket Kesällä 1944

kirjoittaja
Ihantalan maastossa on taistelu käynnissä

Kesäkuun 25. päivä vuonna 1944 syttyi Talissa, Karjalankannaksella, historiankirjoihin merkitty Neuvostoliiton suurhyökkäys, joka muodostui myöhemmin osaksi laajempaa ja verisempää Tali-Ihantalan suurtaistelua. Tämän massiivisen hyökkäyksen päämääränä oli murtaa suomalaisten kolmas puolustuslinja, VT-linja, Kannaksella ja avata tie kohti Suomen sisäosia. Neuvostoarmeija, vahvistuneena merkittävillä panssari- ja tykistöjoukoilla, pyrki hyödyntämään kesän suotuisia olosuhteita ja saavuttamaan nopean läpimurron, joka olisi johtanut Suomen irrottamiseen sodasta ja sen pakottamiseen antautumaan.

Sodan tarinoita: Tienhaaran Torjuntavoitto ja JR 61:n Uroteko

kirjoittaja

Kesäkuussa 1944 Suomen kohtalo roikkui hiuskarvan varassa. Neuvostoliiton suurhyökkäys Karjalan kannaksella oli vyörynyt yli suomalaisten puolustuslinjojen ja Viipurin valtauksen jälkeen puna-armeija yritti jatkaa etenemistään syvemmälle Suomeen, tavoitteenaan mahdollisesti jopa Helsinki. Kuitenkin Tienhaarassa, Viipurin luoteispuolella, odotti yllätys, joka muutti kesän 1944 taistelujen kulkua ratkaisevasti. Tässä pienessä mutta strategisesti merkittävässä maastokohdassa Jalkaväkirykmentti 61 (JR 61), lempinimeltään ”Sextiettan”, onnistui pysäyttämään vihollisen ylivoimaisen hyökkäyksen ja saavuttamaan ensimmäisen, elintärkeän torjuntavoiton, josta ei enää vetäydytty. Tämä taistelu ei ainoastaan osoittanut suomalaisten sitkeyttä ja puolustustahtoa, vaan korosti myös taitavan johtamisen ja joukkojen yhteistyön merkitystä äärimmäisessä paineessa.